Suomi siirtyi Venäjän keisarikunnan alaisuuteen Suomen sodan (1808–1809) päätteeksi. Sodassa Viaporin linnoitus joutui ensimmäistä kertaa historiansa aikana varsinaisten sotatapahtumien näyttämöksi. Sota pohjautui Ranskan keisariksi julistautuneen Napoleonin ja Venäjän keisari Aleksanteri I:n väliseen, Tilsitissä vuonna 1807 solmittuun rauhansopimukseen, jonka mukaan Aleksanteri I lupasi taivuttaa Ruotsin ja Tanskan Englannin vastaiseen kauppasaartosopimukseen. Sodan päätteeksi koko Suomen alue siirtyi Venäjän hallintaan.

 

Viaporin piiritys ja antautuminen

 

Venäjä valitsi hyökkäyksen ajankohdaksi talven, koska tällöin Ruotsi ja Englanti eivät kyenneet vastaamaan hyökkäykseen. Helmikuussa 1808 alkanut Venäjän hyökkäys eteni nopeasti, ja maaliskuun alussa Venäjä valtasi Helsingin. Viaporin linnoitus jäi venäläisten piirittämäksi.

 

Venäläiset aloittivat Viaporin linnoituksen pommittamisen 19. maaliskuuta. Psykologinen painostus oli varsinaisia sotatoimia aktiivisempaa. Linnoitukseen saatettiin liioiteltua tietoa piirittäjien ylivoimasta, kehuttiin venäläisten ystävällisyyttä ja taivuteltiin samalla linnoitusta antautumaan.

 

Maaliskuun 22. päivänä venäläiset valtasivat Turun, ja samana päivänä Viaporin komentaja C.O. Cronstedt tapasi venäläiset upseerit, jotka päästettiin sidotuin silmin neuvonpitoon Viaporin linnoitukseen. Venäläiset antoivat tilannekuvauksen, jossa Viaporin puolustaminen osoitettiin turhaksi, sillä Ranska ja Tanska olivat valtaamaisillaan Skoonen. Seuraavana päivänä ruotsalaiset ja venäläiset neuvottelivat Viaporin edustalla, Lonnan saarella. Cronstedt lähimpine miehineen hylkäsi venäläisten tekemän antautumistarjouksen.

 

Viaporin pommittaminen alkoi uudestaan 28. maaliskuuta ja kesti viisi päivää. Usko taistelun mielekkyyteen oli laskenut, eivätkä neuvotteluyritykset johtaneet yksimielisyyteen. Lopulta Cronstedt päätyi siihen, etteivät Viaporin ruutivarastot riittäneet linnoituksen puolustamiseen. Huhtikuun 6. päivänä hän suostui ehtoihin, joiden mukaan Viapori antautuisi, mikäli toukokuun 3. päivään mennessä ei saapuisi viittä linjalaivaa linnoituksen avuksi. Apua ei koskaan tullut ja Viapori siirtyi venäläisten haltuun.

 

Vaikka Cronstedt teki virhearvioita ja antoi propagandan horjuttaa linnoituksen puolustajia, oli hän oikeassa Viaporin mahdollisuuksista ja todennäköisesti säästi antautumispäätöksellään ihmishenkiä. Aikalaisten silmissä Cronstedt oli kuitenkin maanpetturi, joka luovutti ilmaiseksi ”Pohjolan Gibraltarin”.

 

Viaporin merkitys Venäjälle

 

Jo huhtikuussa 1808 keisari Aleksanteri julisti ulkovalloille, että Suomi kuului siitä päivästä lähtien pysyvästi Venäjälle. Viaporin antautumisen jälkeen Pietarissa järjestettiin näyttävä voitonparaati. Tämä korosti linnoituksen merkitystä; voittamaton Pohjolan Gibraltar oli nyt venäläisten hallussa. Keisari Aleksanteri vieraili kaksi kertaa Viaporissa vuonna 1809, mikä oli osoitus merilinnoituksen nauttimasta arvostuksesta uudessa emämaassaan. Viaporilla oli selkeä tehtävä; sen tuli torjua maihinnousuyritykset etelästä ja toimia laivastotukikohtana. Myös osa Itämeren laivastosta siirrettiin Viaporiin. On huomattava, että Viapori oli nimenomaan venäläinen sotilaskohde, eikä se kuulunut Suomen suuriruhtinaskuntaan. Viaporilla oli tärkeä tehtävä Pietarin puolustuksessa.

 

Ensimmäiset Venäjän vallan aikaiset valtiopäivät pidettiin Porvoossa vuonna 1809. Säätyjen vannottua uskollisuutta keisarille tuli Suomesta autonominen suuriruhtinaskunta, jolle taattiin Ruotsin vallalta periytyvä perustuslaki ja säätyjen oikeudet. Vuonna 1812 Helsinki julistettiin Suomen uudeksi pääkaupungiksi, mikä voidaan katsoa Viaporin ansioksi.  Lue lisää Viaporin merkityksestä venäläisellä kaudella