Venäläinen kausi oli Viaporin puistosuunnittelun ja puutarhanhoidon loistokautta. Varsinkin 1800-luvun loppupuolella saaria kaunistettiin puutarhoin, istutuksin, puurivistöin ja kiemurtelevin puistokäytävin. Suurin venäläisajalla perustetuista puistoista on Kirkkopuisto Ison Mustasaaren korkeimmalla kummulla.

Kirkkoa ympäröivä kirkkopuisto muodostui 1850-70 -luvuilla. Kuva: Suomen ilmakuva

Kirkkopuisto syntyi, kun vuonna 1854 vihityn kirkon ympärille istutettiin syreenejä. Entinen varasto- ja puutaloalue kauppiaiden taloineen sai väistyä puiston tieltä. 1870-luvulla puistoa laajennettiin ruotsalaisaikaisen asuinkerrostalon Noakin arkin edustalle. Sinne toteutettiin muodikas geometrinen puistosommitelma, joka perustui risti- ja ympyräkäytäviin. Sommitelma on sittemmin hävinnyt. Kirkkopuisto oli kaikille avoin, mutta se ympäröitiin aidalla. Kirkon ympärille tehtiin toinen aita, joka rakennettiin sotilaskirkoille tyypillisesti tykinputkista ja ristikkäin ripustetuista ketjuista. Kivijalustalle pystytetyt tykinputket toimivat aidan pilareina ja pitkät, painavat kettingit ”aidaksina”.  Aidan eteläisen ja läntisen sisäänkäynnin portteja korostettiin kruunaamalla tykinputkipilarit kullatuilla kotkilla.

Ilmakuva kirkkopuistosta suomalaisen kauden alusta. Etualalla näkyvät tulipalossa vuonna 1920 tuhoutunut kasarmi ja venevajat. Kuva: KA

Syreenejä ja ryytimaita

Ison Mustasaaren pohjoisrannalla toimi venäläisajalla upseerikasino, jolle tehtiin oma puistonsa. Kasinopuistoon sijoitettiin muun muassa musiikkilava ja keilarata. Nykyisin Kasinopuistossa on Suomenlinnassa vuosina 1918–1919 olleen sotavankileirin muistopaikka.

Susisaarella venäläiset kohensivat ruotsalaisaikana perustettua Piperin puistoa. Siitä tehtiin edustava maisemapuutarha, joka koristettiin ajalle tyypillisin, kuviollisin kukkaistutuksin. Lisäksi johtavat sotilashenkilöt perustivat omia puutarhoja ja kävelypuutarhoja.

Syreenit kukkivat Piperin puistossa. Puiston keskellä on sijainnut temppelimäinen huvimaja sen perustamisesta alkaen. Nykyinen kahvilarakennus valmistui 1920-luvulla. Kuva: SLHK.

Viaporin karua maisemaa pehmensivät monet kukkivat syreenikujanteet. Lisäksi saarilla oli hyötyviljelmiä ja ryytimaita, joista saatiin aineksia keittiöön.

Syreenikujanne Kustaanmiekalla. Kuva: HKM

Teksti: Netta Böök