Hoito- ja käyttösuunnitelma
Hoito- ja käyttösuunnitelma linjaa, miten maailmanperintökohde Suomenlinna säilytetään hyvinvoivana jälkipolville tulevina vuosina.
Suomenlinnan hoidon ja käytön suuntaviivat linjataan hoito- ja käyttösuunnitelmassa, jota Unesco edellyttää maailmanperintökohteilta.
Suomenlinnan hoitokunta osallistaa sidosryhmät mukaan hoito- ja käyttösuunnitelman päivitykseen.
Tällä hetkellä voimassa oleva Suomenlinnan hoito- ja käyttösuunnitelma muodostuu neljästä vaiheesta:
- Historia
- Nykytila
- Tulevaisuus
- Toimeenpano
Suomenlinnan arvot ja kestävän kehityksen tavoitteet ohjaavat suunnitelmaa.
Hoito- ja käyttösuunnitelman toimenpideohjelma
Hoito- ja käyttösuunnitelman toteutumisen varmistamiseksi ja sen ajan tasalla pysymiseksi tehty toimenpideohjelma on maailmanperintökohteen toiminnan konkreettinen ohjenuora. Sen toteutumista seurataan ja raportoidaan vuosittain. Toimenpideohjelmaa käydään läpi vuosittain kohteen verkostotapaamisissa. Samalla keskustellaan toteutumisen tilanteesta ja mahdollisista muutostarpeista. Toimenpideohjelma käsittää sekä isoja projekteja että pienempiä, konkreettisia tehtäviä, jotka varmistavat hoito- ja käyttösuunnitelman toteutumisen.
Toimenpideohjelma kattaa ajanjakson vuodesta 2020 vuoteen 2024. Vuoden 2025 aikana hoito- ja käyttösuunnitelma päivitetään.
Hoito- ja käyttösuunnitelman tavoin myös toimenpideohjelma koskee laajasti Suomenlinnan verkostoa. Toimenpideohjelmassa esitellään hoito- ja käyttösuunnitelman tavoitteita, joita tarkennetaan erillisillä toimenpiteillä. Ohjelmassa myös määritellään toimenpiteiden päävastuullinen toteuttaja, osalliset sekä aikataulu. Toimenpideohjelman on tarkoitus olla kaikille osallisille käytännön ohje siitä, kuinka yhteiset päämäärät saavutetaan. Ohjelmaa arvioidaan vuosittain ja sitä täydennetään tarvittaessa.
Toimenpidetyöpajassa sanottua:
Toimitaan yhdessä – puhalletaan yhteen hiileen, koska kukaan ei pysty yksin ylläpitämään Suomenlinnaa!
Kaikkien Suomenlinna
Maailmanperintökohde Suomenlinna nähdään yhteisenä, arvokkaana ja monimuotoisena voimavarana, joka tuottaa henkistä ja taloudellista hyvinvointia. Asiantunteva ja pitkäjänteinen hoito takaa kulttuuriperintöarvojen säilymisen.
Suomenlinnan arvojen suojelu, säilyttäminen ja esittely kestävällä tavalla luo hyvinvointia koko Helsingin alueelle. Kestävän matkailun keinojen avulla Suomenlinnan matkailuvetovoima voi uhan sijaan olla mahdollisuus. Matkailuelinkeinolle Suomenlinna on siis valtava voimavara, jota voi hyödyntää, mutta ei ryöstöviljellä.
Valtion kiinteistönhaltijavirastona Suomenlinnan hoitokunnalla on tärkeä rooli. Koska Suomenlinna on myös yksi Helsingin kaupunginosista, valtion ja kaupungin yhteistyötä on kehitettävä ja tehostettava.
Yksityisen sektorin panostus Suomenlinnan elinvoimaisuuteen näkyy monenlaisessa yritystoiminnassa. Aktiiviset ja kulttuuriperinnöstä kiinnostuneet asukkaat ja kansalaiset haluavat paitsi nauttia kulttuuriperinnöstä myös auttaa sen säilymisessä. Hoito- ja käyttösuunnitelman tehtävänä on varmistaa, että heidän äänensä pääsee kuuluville.
Historian merkitys ja paikan henki
Suomenlinna on esimerkki siitä, miten historiallinen monumentti voi sopeutua muutoksiin ja uusiin käyttötarkoituksiin. Suomenlinnan säilyminen tuleville sukupolville autenttisena ja eheänä todisteena menneisyydestä on lähtökohtana kaikille valinnoille ja muutoksille.
Se tarkoittaa Suomenlinnan arvojen tunnistamista ja ymmärtämistä, mikä puolestaan edellyttää monipuolista tutkimusta ja keskustelua. Kasvillisuus, niin kallioita peittävät sammalet kuin suurikokoiset lehtipuutkin, todistaa osaltaan paikan historiaa. Sodankäyntiä palvelevaksi rakennetusta linnoituksesta on tullut idyllinen vierailukohde sekä asuin- ja työpaikka.
Menneisyyttä ei kuitenkaan voi unohtaa. Suomenlinnassa paikan henki on menneen ja nykyisen – eri-ikäisten rakennusten, kasvillisuuden, jo unohdettujen toimintojen ja joskus eläneiden ihmisten – jättämien jälkien havainnoimisessa ja aistimisessa.
Suojelu ja käyttö eivät Suomenlinnassa ole ristiriidassa keskenään. Toisaalta on paikkoja ja rakennuksia, joita ei ole tarpeen eikä esimerkiksi turvallisuussyistä voida käyttää. Niidenkin säilyminen ja restaurointi on tärkeää.
Suomenlinnan Helsingin kaupunginosana
Suomenlinna on yhtäaikaisesti asuinpaikka, työn tekemisen paikka ja vierailukohde. Mikään näistä ominaisuuksista ei saa jyrätä muita alleen. Käyttötarkoituksia sovitellaan siten, että historian saatossa erilaisia toimintoja ja ihmisryhmiä palveleviksi muotoutuneet rakenteet säilyvät toimintakuntoisina.
Merilinnoitus-kaupunginosaan saavutaan vesitse. Merimatka on olennainen osa Suomenlinnassa asumisen, työskentelyn tai vierailun kokemusta. Suomenlinnan saavutettavuutta kehitetään merellisen joukkoliikenteen keinoin, mikä on myös kestävän kehityksen tavoitteiden mukaista.
Saariolosuhteiden ja maailmanperintöarvojen säilyttämisen varmistamiseksi Suomenlinnan hoitokunnan ja kaupungin on toimittava tiiviissä yhteistyössä. Tiiviin yhteydenpidon tarkoituksena on säilyttää, kunnossapitää ja esitellä Suomenlinnaa laadukkaasti ja resursseja tuhlaamatta.
Palvelut Suomenlinnassa
Suomenlinnan palvelurakenteen tulisi tukea paikallisyhteisön elinvoimaa. Koulu, päiväkoti, kirjasto ja pelastusasema ovat kunnallisia palveluita, joiden säilyminen yhdessä ruokakaupan kanssa takaa asukkaille arjen sujumisen.
Suomenlinnan omat erityispiirteet luovat hyvät mahdollisuudet esimerkiksi merellisille palveluille ja matkailupalveluille. Palveluntarjoajien on sitouduttava hoitoja käyttösuunnitelman kokonaisuuteen, josta ei voi valita vain itselle mieluisia paloja. He osallistuvat merkittävällä taloudellisella panoksella maailmanperintökohteen ja sen arvojen säilyttämiseen maksamalla liiketiloista vuokraa.
Suomenlinnaa kehitetään ympärivuotisena maailmanperintökohteena. Palveluntarjoajilta odotetaan sitoutumista pitkään aikajänteeseen ja korkeaan vaatimustasoon. Lyhyen voiton tavoittelu esimerkiksi kesän kävijäpiikkeihin keskittyvällä ”kerman kuorimisella” ei ole hoito- ja käyttösuunnitelman tavoitteiden mukaista.
Suomenlinna on Helsingin edustan saarille vuonna 1748 perustettu merilinnoitus. Pinta-alaltaan 80 hehtaarin kokoista, 200 rakennusta ja kuusi kilometriä puolustusmuuria käsittävää linnoitusta on sen historian kuluessa rakennettu usealle saarelle, jotka muodostavat nykyisen maailmanperintöalueen. Linnoitus on ollut osa kolmen valtion – Ruotsin, Venäjän ja Suomen – puolustusta.
Suomenlinna liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1991 esimerkkinä oman aikansa eurooppalaisesta sotilasarkkitehtuurista. Bastionilinnoitus on 1600- ja 1700-lukujen tyypillinen linnoitusmuoto, joka muodostuu kurtiinien yhdistämistä bastioneista sekä laajoista etuvarustuksista. Bastionijärjestelmän kulmikkailla muodoilla minimoitiin tehokkaasti katvealueet ja estettiin vihollisen eteneminen eri suunnista.
Suomenlinna sisältää myös erityispiirteitä. Linnoituksen perustaja Augustin Ehrensvärd sovitti bastionirakentamisen periaatteita korkeudeltaan vaihtelevaan saaristomaisemaan kalliomuotoja hyödyntäen. Rakennusmateriaalina käytettiin paikallista, saarten kallioista louhittua kiveä.
Maailmanperintökohteena Suomenlinnan on täytettävä vaatimukset autenttisuudesta ja eheydestä. Linnoitusalue koostuu eri aikakausina toteutettujen puolustus- ja käyttörakennusten sekä maiseman arkkitehtonisesta ja toiminnallisesta kokonaisuudesta, joka on säilyttänyt ominaispiirteensä niin materiaaleiltaan, rakennustavoiltaan kuin arkkitehtuuriltaan.
Maailmanperintökohde sisältää alkuperäiset linnoitukseen kuuluneet saaret ja on riittävän laaja muodostamaan ehjän sekä kohteen arvot sisältävän kokonaisuuden.
Kokonaisuuden säilymistä vaalitaan suosimalla perinteisiä rakennustapoja, käyttämällä tiloja ja aluetta niiden kulttuuriset ja historialliset arvot huomioiden sekä ohjaamalla kävijöiden kulkua reiteillä.
Hoito- ja käyttösuunnitelma edellyttää Suomenlinnan nykytilan huomioimista. Linnoituksen säilyttämiseen kestävästi elinvoimaisena tarvitaan laajaa verkostoa.
Lähes 50 vuoden siviilihallinnon aikana Suomenlinnasta on kehitetty arvojen mukaisella suojelulla ja hoidolla monipuolisesti toimiva Helsingin kaupunginosa, jolla on erityisluonne historiallisena linnoituksena.
Samanaikaisesti asiantuntijoiden rinnalle on noussut monenlaisia kansalaisten verkostoja. Yhä useammat ihmiset haluavat osallistua kulttuuriperinnön hoitoon ja nauttia siitä.
Kun valtion resurssit kiristyvät, linnoituksen kestävä elinvoimaisuus on riippuvaista laajan verkoston sitoutumisesta yhteisiin tavoitteisiin. Toimijaverkoston kasvaessa hallinnon järjestelyt on suunniteltava niin, että niihin voivat sitoutua kaikki osalliset. Hoito- ja käyttösuunnitelmaan tehdään jatkuvasti parannuksia, jotta osallisten ääni kuuluu yhteistä Suomenlinnaa kehittäessä.
Suomenlinnan hoitokunta toimii verkostoissa mahdollistajana, jonka tehtävänä on pitää huolta säilyttämisen, käytönhallinnan ja kävijähallinnan tasapainosta.
Hoito- ja käyttösuunnitelmassa linjataan Suomenlinnalle tulevaisuuden suuntaviivat.
Suomenlinnan arvoihin pohjautuvat tulevaisuuden suuntaviivat ohjaavat Suomenlinnan eteen tehtävää työtä.
Suuntaviivat muotoillaan kaikille avoimissa hoito- ja käyttösuunnitelman työpajoissa.
Hoito- ja käyttösuunnitelmatyö on kuitenkin jatkuva prosessi, jonka edetessä myös tulevaisuuden suuntaviivoihin palataan, jotta voidaan varmistaa oikea suunta muuttuvassa maailmassa.
Hoito- ja käyttösuunnitelmaa toteutetaan samalla tavalla kuin sitä on laadittu: yhdessä.
Toimenpideohjelma vie hoito- ja käyttösuunnitelman käytäntöön ja osaksi Suomenlinnan verkostojen päivittäistä työtä. Hoito- ja käyttösuunnitelman toimenpideohjelmaa päivitetään verkossa. Toimenpideohjelmaa on työstetty kaikille avoimissa verkostotapaamisissa.
Hoito- ja käyttösuunnitelma edellyttää onnistunutta viestintää. Viestinnän avulla voidaan sitouttaa monimuotoinen verkosto yhteisiin tavoitteisiin.
Viestinnän tavoitteena on:
- kannustaa jokaista osallistumaan keskusteluun siitä, miten Suomenlinna voidaan säilyttää hyvinvoivana
- luoda ymmärrystä hoito- ja käyttösuunnitelmasta yhteisenä ja liikkeessä pysyvänä prosessina
- lisätä tietoa siitä, miten jokainen voi omassa arjessaan auttaa Suomenlinnaa säilymään hyvinvoivana.
Avoimuus, selkeys, saavutettavuus, vuorovaikutteisuus ja innostavuus toimivat viestinnän periaatteina. Hoito- ja käyttösuunnitelmatyöstä annetaan selkeää ja ajankohtaista tietoa kaikille kiinnostuneille. Työstä viestitään monipuolisesti eri kanavilla ja eri muodoissa. Tapaamiset, tapahtumat ja sosiaalinen media tuovat viestintään vuorovaikutteisuutta. Viestinnällä pyritään innostamaan jokaista osallistumaan kulttuuriperinnön hoitoon ja käyttöön.
Hoito- ja käyttösuunnitelmaa kehitetään jatkuvasti seuraten toimenpiteiden toteutumista. Toimintaympäristön muuttuessa hoito- ja käyttösuunnitelman vaikuttavuutta arvioidaan, ja suunnitelmaa tarkennetaan yhteisen keskustelun perusteella. Kaikilla Suomenlinnan verkostoon osallistuvilla on tärkeä rooli hoito- ja käyttösuunnitelmassa. Suunnitelma tehdään ja Suomenlinnaa kehitetään yhdessä.
Hoito- ja käyttösuunnitelman tavoitteena on säilyttää Suomenlinnan erityistä yleismaailmallista arvoa sekä paikkakohtaisia arvoja. Suunnitelman toteutumista arvioidaan ja kehittämistä suunnitellaan monella eri tasolla.
Paikallisesti Suomenlinnan hoitokunta koordinoi toteutumista. Unescon maailmanperintökeskus sekä rakennussuojelun ja kulttuuriympäristöjen vaalimisen asiantuntijajärjestö ICOMOS seuraavat Suomenlinnan suojelu- ja hoitotavoitteiden toteutumista kansainvälisellä tasolla. Kansallisella tasolla vastuu seurannasta on Museovirastolla.