Venäläiset noudattivat hygieniaperiaatteita sairaalarakennusten suunnittelussa. Viaporin sairaalat sijoitettiin erilleen muusta kasarmialueesta, Pikku Mustasaarelle, joka sai nimen Sairaalasaari, Ostrov Gospitalnyi. Taudit olivat osa linnoituksen arkea ja esimerkiksi pelätty kolera esiintyi Viaporissa useaan otteeseen 1800-luvulla. Vakava koleraepidemia koettiin Krimin sodan yhteydessä. Sairaalasaarella sijaitsi myös ruumishuone. Pikku-Mustasaaren sairaalarakennuksissa toimii nykyään Merisotakoulu.

 

Hygieniaperiaate rakentamisessa

 

Venäjällä rakennusten keskikäytävällistä pohjakaavaa pidettiin huonosti tuulettuvana ja siksi epähygieenisenä. Sairaaloissa suosittiin sivukäytävää, koska näin käytävään saatiin paljon luonnonvaloa ja tuuletusikkunoita. Ne olivat tärkeitä myös potilashuoneissa. Lisäksi leveä sivukäytävä sopi potilaitten jaloittelutilaksi.

 

Hygieenisyyttä tavoiteltiin myös sijoittamalla tarttuvien tautien osastot muista tiloista erilleen. Lavantautia, syyhyä ja sukupuolitauteja sairastaville tehtiin omat salinsa. Keittiöt ja käymälät koottiin omiksi ryhmikseen ja sijoitettiin siten, ettei niiden ”likainen ilma” päässyt muihin tiloihin. Käymälät rakennettiin sairaaloiden taakse T:n muotoisina siipinä ja varustettiin ilmaputkilla, joiden oli tarkoitus johtaa ilma nopeasti ulos. Likavedet johdettiin ajan tapaan kourua pitkin mereen.

 

Pikku-Mustasaaren sairaalarakennukset

 

Ruotsalaisella kaudella tarve sairaalalle oli ollut huutava, mutta suurta, Länsi-Mustasaarelle suunniteltua rakennusta ei koskaan toteutettu. Sairaita oli hoidettu teltta- ja parakkisairaaloissa. Venäläiset muuttivat Pikku Mustasaaren tykistöpihalla sijainneen Käsityöläiskasarmin käyttötarkoituksen merisotasairaalaksi. Sairaalan yhteydessä sijaitsi myös ortodoksinen kirkko. Saarelle rakennettiin kaksi uutta sairaalarakennusta, joista toinen oli armeijan ja toinen laivaston vastuulla. Pitkä ja komea sairaalarakennus, jonka arkkitehtina pidetään Carl Ludvig Engeliä, rakennettiin vuosien 1828–1831 kuluessa, ja sen urakoivat kauppiaat Sinebrychoff, Ushakoff ja Kiseleff. Aikansa sotilaskasarmien tapaan se edusti arkkitehtuuriltaan rappaamatonta ja niukasti koristeltua tiilityyliä. Toisen, 200-paikkaisen sairaalan rakennustyöt alkoivat 1849 ja kestivät kolme vuotta. Tämä sairaalarakennus oli pohjakaavaltaan samanlainen kuin parikymmentä vuotta aikaisemmin valmistunut Engelin suunnittelema empiretyylinen sairaala. Rakennukset yhdistettiin toisiinsa nivel- ja käytäväosien avulla. Uudet rakennukset pyrittiin Krimin sodan jälkeen varustamaan pomminkestäviksi.

 

Sairaaloiden potilaat

 

Venäläinen rakennusperiaate korosti hygieenisyyttä ja taloudellisuutta. Potilaita ei kuitenkaan hoidettu uusimmilla menetelmillä. Onkin sanottu, että sairaaloiden budjetti maksettiin sen mukaan kuinka paljon potilaita niissä oli, ei sen mukaan kuinka hyvin heitä hoidettiin. Sairaaloiden potilaat ryhmitettiin sukupuolen ja arvon mukaan. Niissä oli tilat toipilaille, kaksi salia naispotilaille sekä niin kutsuttu alempien arvojen sali. Rakennuksissa oli myös miehistösaleja, leikkaus- ja anatomiansalit sekä keittiötilat. Kulkutaudit levisivät miehistötiloissa helposti, mutta vasta ensimmäisen maailmansodan aikana sairaalasaarelle valmistui uusi tarttuvien tautien osasto.