VENÄLÄINEN VIAPORI
Kaksi sisääntuloporttia linnoitukseen
Kustaanmiekan Kuninkaanportti oli ruotsalaisella kaudella linnoituksen näyttävä sisääntuloportti. Venäläisajalla Suomenlinnan painopiste siirtyi Isolle Mustasaarelle, sillä Suomenlinnan päälaituri ja päävartio siirrettiin saaren pohjoisrantaan. Rantakasarmina tunnettu päävartion rakennus rakennettiin sekä portiksi Viaporiin että 250 sotilaan kasarmiksi. Uutena suunnitteluperiaatteena korostettiin hygieenisyyttä eli terveellisyyttä.
Insinööritieteiden kehityksen myötä Venäjällä arvostettiin rationaalisuutta eli tarkoituksenmukaisuutta, kestävyyttä ja edullisuutta. Kasarmirakentamista normitettiin 1870-luvulta lähtien ja laadittiin näiden kriteerien mukaisia yleispäteviä tyyppipiirustuksia. Määrättiin, että rakennuksissa tuli välttää hukkatilaa, käyttää paikallisia materiaaleja sekä järjestää lämmitys, ilmanvaihto, juokseva vesi ja jätehuolto. Kivirakennukseen sai tehdä enintään kolme kerrosta, puurakennukseen yhden. Rationaalinen ja taloudellinen pohjamuoto oli suorakaide, joka jaettiin miehistösaleiksi.
Näitä seikkoja otettiin jonkin verran huomioon jo 1860-luvulla, kun arkkitehti Greifon suunnitteli Rantakasarmia. Räjähdyksenkestäväksi tarkoitettu rakennus jaettiin vankkarakenteisiksi, holvatuiksi kasemateiksi poikittaisseinillä, jotka mahdollistivat saleihin tehokkaan läpituuletuksen ja runsaan auringonvalon. Rantakasarmiin sijoitettiin kuitenkin ”ilmaa likaavia” toimintoja kuten keittiöitä ja käymälöitä.
Rantakasarmi. Kuva: HKM
Komea porttirakennus
Aikakauden ajattelutavan mukaan kasarmin piti näyttää kasarmilta. Koska Rantakasarmi oli Viaporin pääsisäänkäynti, siitä tehtiin näyttävämpi. Sitä korostettiin komealla porttitornilla ja julkisivut koristettiin voimakkaasti ulkonevilla konsolirivisimsseillä, jotka muistuttavat keskiajan puolustuslinnan ulkonevasta puolustuskäytävästä ja sakaraharjasta. Muuten julkisivut jäsenneltiin aikansa kasarmiarkkitehtuurille tyypillisesti. Esimerkiksi nurkkia korostavat litteät pilasterit. Tällainen koristelu oli tavallista myös saksalaisessa kasarmirakentamisessa. Julkisivujen rappaaminen ja maalaaminen lisäsi rakennuksen edustavuutta.
Aluksi Rantakasarmissa oli myös kanslia ja arestikoppeja. Vuodesta 1890 lähtien siinä oli miinakomppanian majoitustiloja, välskärin vastaanotto, suutarin ja räätälin verstaat sekä opetuskomennuskunta. Nykyisin rakennuksessa toimivat Suomenlinnan matkailuneuvonta, panimoravintola, kahvila sekä galleria.
Kustaanmiekan Kuninkaanportti
Kustaanmiekalla sijaitseva Kuninkaanportti rakennettiin kahdessa vaiheessa 1750- ja 1770-luvulla linnoituksen sisääntuloportiksi. Venäläisen ajan alussa Kuninkaanporttia korotettiin rakentamalla kivinen rintasuoja kasemattien yläpuolelle sekä graniittiharkoista muurattu korotus portin yläosaan.
Kuninkaanportin laituri ja osa porraskaiteen hiekkakivipilareista tuhoutui Krimin sodan pommituksissa. Kuninkaanportti oli Viaporin linnoituksen pääportti, mutta toisaalta myös Pohjolan Gibraltariksi kutsutun linnoituksen heikko kohta paitsi jonkinlaisena linnoituslaitteena, myös sijainniltaan päälaivaväylän ja Kustaanmiekan salmen vieressä. Suomen itsenäistyttyä Kuninkaanportin merkitys korostui symbolisena Suomen porttina.
Kuninkaanportti vuonna 1908. Kuva: Sotamuseo
Teksti: Netta Böök ja Maija-Liisa Tuomi
Venäläinen Viapori -verkkonäyttely
on osa Suomen
100-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa.