Puulämmitteinen sauna on ikimuistoisista ajoista kuulunut niin venäläiseen kuin suomalaiseen perinteeseen paikkana, jossa peseydytään, rentoudutaan ja päästään eroon syöpäläisistä. Niinpä oli luonnollista, että Viaporin linnoitukseen rakennettiin useita saunoja sotilashallinnon, maavoimien ja merihallinnon käyttöön. Pikku Mustasaaren saunarakennus valmistui vuonna 1904 Merisotasairaalan pesulaksi ja saunaksi, jota lämmitettiin puun sijasta modernisti höyryllä.

 

Saunatalo Pikku-Mustasaarella

 

1800-luvulla kiinnitettiin huomiota paitsi kasarmirakennusten terveellisyyteen, myös sotilaiden henkilökohtaiseen hygieniaan. Se oli tärkeää tautien ja syöpäläisten leviämisen estämiseksi. Puhtaudesta huolehtimiseen miehistö tarvitsi saunoja. Vaatehuolto edellytti ammattimaisesti hoidettuja pesutupia. Vanhempi saunatalo rakennettiin 1844–1845 Merisotahallinnon saunaksi Pikku Mustasaaren länsirannalle. Talossa oli kaksi saunaa. Vuonna 1873 saunaa suurennettiin noin puolella entisestä pituudestaan ja siihen tehtiin huone ja keittiö saunan vuokraajaa varten. Vuokraaja oli siviili, joka myi saunottamispalvelut linnoituksen väelle. Rakennukseen tuli suuret pesu-, puku- ja löylyhuoneet koko varuskuntaa varten. Saunaan ja pesuhuoneeseen laitettiin asfalttilattiat ja kaikki uunit muurattiin uudelleen. Itäseinälle vanhaan eteiseen perustettiin kaivo, jonne tuli merivettä pesukäyttöön.

 

Puhdasta modernilla talotekniikalla

 

1902–1904 rakennettuun Merisotasairaalan pesula- ja saunarakennukseen tehtiin upseereille ja aliupseereille kaksi pientä löylyhuonetta. Miehistölle tehtyihin kahteen saunaan mahtui kerrallaan 70 henkeä. Merisotasairaalan pesutuvasta piti tulla hyvin uudenaikainen. Pestävät tekstiilit olisi liotettu ja lipeöity pohjakerroksen suurissa altaissa ja sitten huuhdottu ja lingottu höyryvoimalla toimivissa koneissa. Kerrosten välillä olisi ollut nostokone eli hissi. Kaikkia suunnitelman edistyksellisiä ideoista ei kuitenkaan toteutettu. Pesulaan asennettiin käsikäyttöiset lingot, huuhtomakoneet ja mankelit. Silti pesula oli moderni: pesulasalien 80 pesualtaaseen vedettiin oma kuuma- ja kylmävesijohto. Höyrykiertoinen keskuslämmitysjärjestelmä lämmitti sekä pyykinkuivatushuoneet että saunat. Saunoissa ei siis ollut kiuasta, vaan löylyhuone lämpeni lauteiden alta pihisevän höyryn avulla. Pesuvedeksi ja höyryksi kuumennettiin merivettä, joka tosin nopeasti rapautti tiiliä ja rappauksia. Kun Suomenlinnassa oli vuosina 1918–1919 punavankileiri, rakennuksessa saunotettiin vankeja. Vuonna 1929 alakerran isosta pesulasalista tehtiin löylyhuone, joka varustettiin puulämmitteisellä kiukaalla. Se tunnetaan nykyään Suomen suurimpana puulämmitteisenä saunana.