Viaporissa, kuten muuallakin, kansanopetuksesta vastasi kirkko ja papit toimivat opettajina. Opetus oli suunnattu sotilaille ja linnoituksen lapsille.

 

Linnoituksen venäläiset koulut

 

Linnoituksen papisto kiinnitti 1800-luvun alkupuolella huomiota siihen, että sotilaat eivät yleensä olleet luku- tai kirjoitustaitoisia. Tykkimiesten luku- ja kirjoitustaidon parantamiseksi perustettiin 40-paikkainen koulu. Samassa koulussa opetusta saivat myös poikalapset. Opetuksessa otettiin huomioon tykkimiesten tarpeet. Oppiaineita olivat historia, lyhyt katekismus, kreikkalaiskatolisen jumalanpalveluksen selitys, lukeminen, kirjoittaminen sanelusta, tykistöoppi ja laskento. Papiston lisäksi opettajina toimivat tykistöupseerit. Vaikka opetus oli tarkoitettu sotilaille, oli siitä lapsillekin hyötyä myöhempää opiskelua ja työelämää silmällä pitäen.

 

Opetusta annettiin ylä- ja alempisäätyisille lapsille, myös tytöille. Komendantin talon takana oli venäläinen tyttökoulu, jossa upseeri Sudoffin kolme tytärtä opetti kieliä ja käsitöitä. Venäläinen kansakoulu perustettiin Viaporiin 1880 ja koulu venäläisten upseerien lapsille 1896. Kauppias Tshernysov lahjoitti entisen apteekkitalon Viaporin Venäläiselle hyväntekeväisyysyhdistykselle lasten koulua varten. Yhdistys piti talossa koulua vuosina 1890–1907. Upseerikerhon rakennuksen keskikerroksen pohjoispäässä oli luokat poikia ja tyttöjä varten sekä opettajan asunto. Koulu oli tarkoitettu ”alempien arvojen” lapsille. Koulu muutti vuoteen 1886 mennessä Tshernysovin puutaloon.

 

Muut koulut

 

Viaporin linnoitusseurakunta perusti Viaporiin kuuluneeseen Vallisaareen koulun vuonna 1856. Koulun perustaminen Vallisaareen oli luonnollista, koska suuri osa linnoituksen pysyvästä suomalaisväestöstä asui siellä. Helmikuun alussa 1882 Viaporissa aloitti kaksi sekä tytöille että pojille tarkoitettua koulua, joissa toisessa opetuskielenä oli suomi ja toisessa ruotsi. 1900-luvun alussa koulussa opetti muiden opettajien lisäksi kaksi naispuolista tuntiopettajaa. Uskonnonopettajina Viaporin kouluissa toimivat papit, jotka saivat tästä erillisen palkkion.

 

Viapori oli monikulttuurinen yhteisö, jossa toimi lisäksi sekä roomalaiskatolisen kirkon koulu että juutalaisten kantonistikoulu, jossa lapsia ja nuoria koulutettiin armeijan palvelukseen.

 

Laivapoikakoulu

 

Linnoituksessa oli tapana laittaa ympäriinsä maleksivat pojat laivapoikakouluun oppimaan kuria ja järjestystä. Laivapoikakoulu perustettiin Ruotsin ajalla, mutta se jatkoi toimintaansa vuoteen 1826.

 

Vaatimukset olivat samat kuin Ruotsin aikanakin ja pojat otettiin oppilaiksi 12-vuotiaina. Kahdella ylemmällä luokalla meriupseeri opetti historiaa, maantietoa, matematiikkaa, navigointia, kirjoittamista ja piirustusta. Koulussa opiskeltiin myös venäjää, ranskaa ja saksaa. Laivapoikaoppilailla oli ilmainen opetus, ilmaiset vaatteet ja vapaa ylöspito. Kesällä heillä oli samat edut kuin venäläisillä matruuseilla. Monet köyhät saivat laivapoikakoulutuksen kautta koulutusmahdollisuuden, millä oli suuri merkitys tuohon aikaan. Heillä oli mahdollisuus astua Venäjän armeijan ja laivaston palvelukseen. Halukkaat laivapojat saivat muusikon koulutuksen, sillä pojat pääsivät soittamaan orkesteriin.

 

Viaporiin perustettiin juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa käsityöläisoppilaitos, joka suljettiin vuoden 1918 alussa. Samoin kävi pian muillekin venäläisille kouluille, kun koko venäläinen sotaväki omaisineen jätti linnoituksen.