Viaporin aika venäläisenä tukikohtana (1808–1918) voidaan jakaa kahteen pääjaksoon: aikaan ennen 1850-luvulla käytyä Krimin sotaa sekä sen jälkeiseen aikaan. Suomen sodan päättymisen jälkeen Suomenlahdella vallitsi Krimin sotaan asti usean vuosikymmenen pituinen rauhan aika. Tuona aikana Viapori koettiin puolustuskykyiseksi ja sitä kehitettiin ensisijaisesti varuskuntana.

 

Venäläiset ottavat Viaporin haltuunsa

 

Viaporin linnoitus antautui ilman taisteluja venäläisille toukokuussa 1808 osana Suomen sodan tapahtumia. Linnoituksen mukana venäläisille siirtyi merkittävä määrä laivoja ja aseistusta. Venäläiset inventoivat linnoituslaitteet, sotasataman ja tykistön ja totesivat ne ajanmukaisiksi ja varsin käyttökelpoisiksi. Tsaari vieraili linnoituksessa pian antautumisen jälkeen. Linnoitus otettiin käyttöön, ja sen nimenä päätettiin säilyttää Sveaborg.

 

Viaporia oli ruotsalaisaikana rakennettu jo vuosikymmenien ajan, mutta suhteessa alkuperäisiin, varsin mittaviin suunnitelmiin, urakka oli edelleen kesken. Aluksi venäläiset jatkoivat Viaporin rakentamista ruotsalaisella kaudella laadittujen suunnitelmien mukaan, mutta 1810-luvun aikana päätettiin luopua mantereelle toteutettavien linnoitteiden rakentamisesta. Myös Viaporin pääsaarten rakennussuunnitelmia päivitettiin.

 

Venäjän armeijan rakennustoiminta Helsingissä 1820–1830-luvuilla tapahtui Vironniemen suunnalla. Kaupungin puolelle toteutettiin armeijan tarpeisiin Kaartinkasarmi sekä Katajanokan Merikasarmi. Viaporin linnoituksessa rakennettiin 1800-luvun alkupuolella melko vähän. Elettiin rauhan aikaa ja linnoitus koettiin riittäväksi sellaisena kuin se oli. Viaporin varustaminen jäi vähemmälle huomiolle erityisesti sen jälkeen, kun Ahvenanmaalle oli 1830-luvulla alettu rakentaa uutta Bomarsundin linnoitusta.

 

Viaporin varuskunta

 

Viaporiin rakennettiin 1850-luvun puoliväliin mennessä useita varuskunnan tarpeita palvelleita rakennuksia kuten kasarmeja sekä sairaala-, keittiö- ja huoltorakennuksia. 1830-luvulta 1840-luvun puoliväliin valmistuivat muun muassa Merihallinnon sairaala ja Varuskuntakorttelin kasarmit. 1850-luvun alkupuolella valmistuivat uudet sairaalarakennukset sekä niin sanottu Vaasan kasarmi. Linnoituksen näyttävä varuskuntakirkko, Aleksanteri Nevskin katedraali, vihittiin käyttöön vuonna 1854.

 

Krimin sodan levittäytyessä Itämerelle vuonna 1854 Viaporin varuskunta siirtyi sotakannalle, ja oli ryhdyttävä nopeisiin toimiin linnoituksen saamiseksi taistelukuntoon. Sodan tapahtumat merkitsivät uutta käännekohtaa linnoituksen historiassa.