Tappiollisen Krimin sodan jälkeen Venäjä aloitti armeijan, laivaston ja linnoitusten tehokkaan modernisoinnin. Uudistukset ulottuivat myös Viaporiin, jonne rakennettiin 1860-luvulta lähtien uusia valleja ja jonne sijoitettiin moderneja rannikkokanuunoita.

 

Vanhentuva bastionilinnoitus

 

Ennen vuosina 1853–56 käytyä Krimin sotaa venäläiset eivät mainittavasti uudistaneet Viaporin ruotsalaisaikaisia bastionivarustuksia, vaikka ne todettiin vanhentuneiksi. Sodan aikana oli rakennettu nopeasti yksinkertaisia tykkipattereita keskuslinnoituksen eteen ja sivustoille. Pattereiden rintavarustuksena oli 6–9-metrinen maavalli, jossa oli ampuma-aukot tykeille.

 

Puu alusten rakennusmateriaalina syrjäytyi, ja tilalle tulivat rauta ja teräs. Sotalaivojen panssaroinnissa tapahtui huomattavaa parantumista erityisesti 1870-luvulta lähtien. Purjealusten tilalle tulivat höyryvoimalla liikkuvat taistelulaivat, joihin asennettiin takaa ladattavia rihlattuja tykkejä. Niiden kantama ja osumatarkkuus oli huomattavasti parempi kuin sileäputkisten ja edestä ladattavien tykkien, joista myös Viaporin tykistö koostui.

 

Vallit ja rannikkokanuunat

 

Laajamittaiset uudistukset alkoivat vuonna 1859 ja jatkuivat 1870-luvun lopulle. Painopiste oli aluksi Kuninkaansaaressa, Santahaminassa ja Kustaanmiekan vieressä sijaitsevassa Vallisaaressa, johon rakennettiin kolme kasematoitua patteria vuosina 1859–1863. Kustaanmiekan, Susisaaren ja Länsi-Mustasaaren tykkipattereiden rintavarustuksia vahvistettiin graniitilla ja maavallien vahvuutta lisättiin noin kymmeneen metriin. Vuosina 1866–1871 pattereiden taakse rakennettiin 25 kivestä ja tiilestä rakennettua ruutikellaria ja ammusvarastoa, jotka oli katettu maakerroksella. Kunkin patterin korkeimman ruutikellarin päälle rakennettiin niin sanotut etäisyydenmittauspaviljongit.

 

Kustaanmiekkaan, Susisaareen ja Länsi-Mustasaarelle sijoitettiin 1870-luvulla uudenaikaisia takaa ladattavia ja rihlattuja 9 tai 11 tuuman rannikkokanuunoita, jotka oli valmistettu joko Saksassa Kruppin tai lisenssillä Venäjällä Pietarin Obuhovin ja Permin tykkitehtailla. Tykit sijoitettiin maavallien suojaamiksi pattereiksi, joissa kussakin oli kahdesta neljään järeää kanuunaa. Niiden puolikaarenmuotoiset perustat olivat graniitista, ja ampumasektori oli 90–140 astetta. Kanuunat kiinnitettiin lavettiin pulteilla ja niiden peräpäät kääntyivät kiskoilla. Raskaat ammukset nostettiin nostureilla, jotka oli kiinnitetty lavettiin. 1880-luvulla kanuunoiden perustat valettiin betonista. Raskaita ammuksia siirrettiin höyrykäyttöisellä veturilla ammusvarastoista pattereiden taakse.

 

Krimin sodan jälkeen linnoitustöitä tehtiin myös Suomenlinnan viereisessä Vallisaaressa, jonne rakennettiin 1859–1863 uusia kasematoituja pattereita. Linnoittaminen jatkui 1900-luvun alkuvuosiin. Vallisaareen ja viereiseen Kuninkaansaareen rakennettiin yli 20 ruutikellaria, joissa säilytettiin Viaporin ammuksia.