Ensimmäisen maailmansodan paineessa Venäjän keisarikunta luhistui. Armeija kärsi toistuvia tappioita, kansa kaupungeissa liikehti levottomasti ja koko valtakunnassa nähtiin nälkää. Lakkojen ja poliittisten protestien seurauksena Nikolai II luopui kruunusta, jolloin Romanovien hallitsijasuvun 300-vuotinen historia Venäjän valtaistuimella päättyi.

 

Valtavan poliittisen paineen alla Nikolai II ilmoitti maaliskuussa 1917 luopuvansa kruunusta veljensä Mikaelin hyväksi, joka siirsi vallan väliaikaiselle hallitukselle. Tämä niin sanottu helmikuun/maaliskuun vallankumous johti verisiin väkivaltaisuuksiin myös Viaporissa, Helsingissä ja Itämeren-laivaston aluksilla. Brutaalin väkivallan taustalla oli matruusien ja sotilaiden viha upseereitaan kohtaan, vasemmiston poliittinen propaganda sekä kenraalikuvernööri F.A. Seynin yritys salata Nikolai II:n vallasta luopuminen.

 

Radikalisoituneet Itämeren laivaston matruusit murhasivat kolmessa päivässä lähes sata upseeria hukuttamalla, pahoinpitelemällä, ampumalla ja pistimillä. Matruusien viha johti muun muassa Itämeren-laivaston Helsingin eskaaderin komentajan, vara-amiraali Adrian Nepeninin, laivaston kenraaliluutnantti Veniamin Protopopovin, kontra-amiraali Arkadi Nebolsinin, Viaporin tykistökomentajan, eversti Nikolai Fedtšenkon ja Viaporin linnoitusjoukkojen komentajan, kenraaliluutnantti Pjotr Tihonovitšin murhiin.

 

Murha-aallon huippu osui 16.–18. maaliskuuta 1917 väliseen ajankohtaan. Ison Mustasaaren upseerikerholla murhattiin Viaporin linnoituksen komendantin sijainen, Ensimmäisen Linnoitustykistörykmentin eversti Aleksandr Svjatski ampumalla selkään. Apuun rientänyt alikapteeni Pjotr Aleksejev ammuttiin puolestaan rekeensä. Lisäksi Susisaarella bastioni Palmstiernassa surmattiin kymmenkunta upseeria ja aliupseeria hämärissä olosuhteissa.

 

Meriministeriö yritti tutkia upseerimurhia ja saattaa syylliset oikeuden eteen, mutta turhaan. Esimerkiksi linjalaiva Petropavlovskin matruusikomitea kieltäytyi antamasta ministeriölle mitään tietoja, koska tapahtumat olivat olleet aluksen ”sisäisiä asioita”. Heinäkuussa 1917 sosialistivallankumouksellisiin lukeutunut pääministeri Aleksandr Kerenski armahti upseerimurhiin syyllistyneet matruusit, ja niiden tutkinta lopetettiin.