LANGUAGE

VENÄLÄINEN VIAPORI

Viaporin kapina 1906

Viaporin kapina liittyi Venäjällä syntyneeseen laajaan tyytymättömyyteen hallitusvaltaa ja keisaria kohtaan. Katkeruus lisääntyi Venäjän hävittyä vuosina 1904–1905 käydyn Japanin sodan. Sodan jälkeen solmittu rauha koettiin erityisen nöyryyttäväksi. Armeijan keskuuteen levinnyt yleinen tyytymättömyys ilmeni lakkoina ja mielenosoituksina. Osa Viaporin venäläisestä sotaväestä nousi kapinaan heinäkuun lopulla 1906.

 

Viaporin kapinan puhkeaminen

 

Suomessa vallankumouksellisen toiminnan kannatus oli suurinta Viaporissa. Huono ruoka, palkkarahojen leikkaaminen sekä simputustapaukset herättivät vaatimuksia olosuhteiden parantamisesta. Suunnitteilla oli sotilaiden kapina, joka olisi alkanut samanaikaisesti Viaporin ja Kronstadtin linnoituksissa ja joka olisi laajentunut työläisten kansannousuksi koko Venäjällä.

 

Viaporissa tilanne kärjistyi heinäkuun lopulla 1906. Viaporin komendantti sai vihiä kapinasuunnitelmista ja määräsi Viaporin ympäristön miinoitettavaksi estääkseen kapinallisten pääsyn linnoitukseen. Miinoittajat kieltäytyivät tehtävästään ja heidät vangittiin. Kapinaan liittyi aluksi kolme Viaporin linnoitustykistön komppaniaa. He yrittivät vapauttaa vangitut miinoittajat ja vallata Viaporin komendantin talon Isolla Mustasaarella. Kapinalliset tykkimiehet vetäytyivät aseistettuina Santahaminan kautta Kuninkaansaareen, jonne he perustivat päämajansa. Kapinallisten johtaja yritti vedota tykkimiehiin, ettei kapinaa aloitettaisi ilman tietoa Kronstadtin tilanteesta, mutta turhaan. Yhteensä kapinallisia oli noin 2000, mutta Viaporin sekä Santahaminan jalkaväki pysyi esimiehilleen uskollisena.

 

Pommitus alkaa

 

Taistelut alkoivat heinäkuun viimeisenä päivänä. Kapinalliset pommittivat ankarasti Komendantintaloa Isolla Mustasaarella. Helsinkiläiset seurasivat Kaisaniemen kallioilta Viaporin tapahtumia. Linnoituksesta kuului koko päivän tykin jyskettä, kiväärien ammuntaa ja kuularuiskujen rätinää. Kaatuneita ja haavoittuneita huhuttiin olevan satoja. Punalippu liehui linnoituksessa valtakunnan lipun tilalla. Kuninkaansaaren ruutikellari räjähti hallituksen joukkojen ampuman laukauksen seurauksena. Ruutikellarin räjähdys oli niin voimakas, että helsinkiläiset luulivat pommin pudonneen kaupunkiin ja ihmisiä kaatui räjähdyksen voimasta.

Kapinallisten johtaja Sergei Syon. Kuva: Sotamuseo

Kapina kukistuu

 

Katajanokan Merikasarmilla oli noin 300 matruusia, joiden odotettiin liittyvän kapinallisiin. Kahden miinalaivan valtaus kuitenkin epäonnistui ja matruusit pakenivat kaupungin keskustaan. Heistä suuri osa joutui kasakoiden ja jalkaväkijoukkojen piirittämiksi ja 100 matruusia vangittiin. Arviolta 100–150 siviiliä osallistui Katajanokalla käytyyn taisteluun.

 

Helsingin edustalle saapui kaksi venäläistä sotalaivaa, jotka avasivat tykkitulen kapinallisia kohti. Viaporin kapinalliset antautuivat 2.8. varhain aamulla, noin 60 kapinatunnin jälkeen. Puolen päivän aikaan linnoitus oli jälleen hallituksen joukkojen hallussa.

 

Viaporin kapinan aikana kuoli yhteensä 50 miestä. Lisäksi satoja sotilaita ja kapinallisia auttaneita siviilejä pidätettiin. Sotaoikeudessa kuolemaan tuomittiin 28 sotilasta, jotka teloitettiin elokuussa 1906.

 

Viaporin kapinan tapahtumat elävät edelleen tarinoissa. Kerrotaan, että vallankumoukselliset olisivat hirttäneet Vallisaaressa korkean upseerin, joka syysöinä vieläkin vaeltelee jyrkällä Aleksanterin patterilla. Tarina oli niin pelottava, etteivät eräät Suomen armeijan vartiomiehet 1930-luvun lopulla uskaltaneet lähteä vartiokierrokselleen.

Teksti: Maija-Liisa Tuomi

Venäläinen Viapori -verkkonäyttely

on osa Suomen

100-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa.