Krimin sodan jälkeen Venäjän armeija paransi kasarmien hygieniaa, sillä sodan aikana sotilaat olivat sairastuneet keuhko- ja suolistosairauksiin puutteellisen hygienian vuoksi. Sotilaiden kuolleisuus nousi dramaattisen suureksi erityisesti linnoituksissa, kuten Viaporissa, joten kasarmirakentamisen periaatteita pyrittiin uudistamaan.

 

Puutteellinen hygienia aiheutti tartuntatauteja

 

Krimin sodan aikana Viaporiin sijoitettuja venäläisiä joukko-osastoja vaivasi tarttuvista taudeista aiheutunut suuri kuolleisuus. Viaporin ortodoksisen sotilasseurakunnan kuolleiden luettelon mukaan yksistään vuonna 1855 linnoituksessa menehtyi tauteihin 564 miestä. Yleisimpiä kuolemaan johtaneita sairauksia olivat kolera, keuhkoinfektiot, lavantauti ja punatauti. Ne viittasivat erilaisiin bakteeriperäisiin hengityselin- ja suolistoinfektioihin, jotka aiheutuivat kasarmien puutteellisesta ilmanvaihdosta, epäsiisteydestä, kosteudesta ja käymälöiden olemattomasta hygieniasta.

 

Viapori ei tässä suhteessa ollut poikkeuksellinen linnoitus, vaan kaikissa muissakin keisarikunnan linnoituksissa kärsittiin tarttuvien tautien aiheuttamista tuntuvista miestappioista. Esimerkiksi vuonna 1855 pelkästään Turkuun sijoitetuissa venäläisissä joukko-osastoissa menehtyi tarttuviin tauteihin lähes 1 100 sotilasta.

 

Kasarmien tyyppipiirustukset

 

Kasarmien kuvottavaan likaisuuteen, likaviemäreiden ja ilmanvaihdon puutteeseen herättiin Venäjälläkin 1860-luvulta lähtien, jolloin sotaministeri Dmitri Miljutin aloitti armeijan ja laivaston laajamittaisen uudistamisen. Insinöörikenraali Eduard Totlebenin aloitteesta pääinsinöörihallinto laati vuodesta 1864 lähtien kasarmien, sairaaloiden, saunojen ja käymälöiden tyyppipiirustuksia, joista koottiin vuonna 1873 Venäjän sota-asetuskokoelmaan liitetty kasarmirakentamisen ohjeisto. Siinä yksilöitiin tarkasti muun muassa miehistön makuusalien korkeus ja jätehuollon järjestäminen sekä käymälöiden, kaivojen, saunojen, ruokailutilojen ja kasarmien sijainti toisiinsa nähden. Viaporin 1800-luvun kasarmien rakentamishistoriassa uudistukset näkyvät selvästi esimerkiksi vuosina 1868–1870 rakennetussa Rantakasarmissa ja siihen myöhemmin tehdyissä korjauksissa.

 

Sitä mukaa kun tietämys tarttuvien tautien mekanismeista lisääntyi, myös kasarmien ilmanvaihto- ja hygieniavaatimuksia kehitettiin. 1880-luvulla Venäjän sotaneuvoston alaisuuteen perustettiin erityinen kasarmirakennuskomissio, jonka tyyppipiirustuksissa otettiin huomioon lääketieteen viimeisimmät tulokset. Näiden parannusten seurauksena sotilaiden korkea rauhan ajan kuolleisuus ja sairastavuus laskivat merkittävästi. Tästä syystä Viaporia käsittelevässä piirustusaineistossa on säilynyt runsaasti kasarmien, kaivojen, saunojen ja käymälöiden pohja-, rakenne- ja profiilipiirustuksia.