”Parasta on se yhteisö, jonka olemme täällä luoneet” – terveisiä vapaaehtoisleirin toiselta viikolta

Elokuun alussa alkanut kaksiviikkoinen Unescon, Euroopan solidaarisuusjoukkojen sekä Allianssin nuorisovaihdon järjestämä, Suomenlinnan hoitokunnan isännöimä, vapaaehtoisleiri on päättynyt.

Toisen viikon leirikokemuksistaan kertovat saksalainen Gabriel, espanjalainen Jordi ja bulgarialainen Stefani.

Uusia kokemuksia ja taitoja

19-vuotias tekoälyjärjestelmiä ja datatieteitä Madridissa opiskeleva Jordi haki vapaaehtoiseksi kaverinsa innoittamana. ”Haimme vapaaehtoisiksi kaverini kanssa, mutta kaveri ei tullut valituksi. Ehkä se oli parempi sen kannalta, että tutustuin helpommin uusiin ystäviin, enkä ollut vain kaksin kaverini kanssa”, Jordi naureskelee.

Suomenlinna valikoitui leirikohteeksi netistä nähtyjen kuvien perusteella. ”En ollut käynyt ikinä Suomessa ja Helsingin lähellä oleva saari vaikutti kiinnostavalta tykkeineen. Työtehtävät ja ajatus auttamisesta innostivat minua hakemaan.”

20-vuotias kansainvälisiä suhteita ja taloustieteitä Erfurtissa opiskeleva Gabriel löysi tiensä Suomenlinnaan Euroopan solidaarisuusjoukkojen kautta. ”En ollut ikinä käynyt Pohjois-Euroopassa ja historiasta kiinnostuneelle paikka oli ihanteellinen.”

19-vuotias arkkitehdiksi Sofiassa opiskeleva Stefani halusi tutustua Suomenlinnan arkkitehtuuriin ja nähdä paikan omin silmin. ”Opintoni ja kiinnostus arkkitehtuuriin toi minut tänne. Suomenlinna on kiinnostava sen pitkän historian ja käytännöllisen arkkitehtuurin vuoksi, historia on läsnä kaikessa. Mielestäni uuden luomiseksi tulee tietää mikä on johtanut nykyhetkeen ja toivon saavani siihen lisää ymmärrystä.”

Hoitokunnan apuna

Toisen viikon aikana vapaaehtoiset ovat pääasiassa auttaneet hoitokunnan puutarhureita saarilla.

”Kitkimme ja raivasimme vieraslajeja Lonnasta maanantaina ja tiistaina. Se oli kivaa, sillä saimme Jordin kanssa opetella käyttämään trimmereitä ja työstä tuli paljon tehokkaampaa. Keskiviikkona osallistuimme Open Camp Day -talkoopäivään Susisaarella. Yhdessä hoitokuntalaisten ja muiden talkoolaisten kanssa siivosimme roskia ja haravoimme Susisaarella sekä kitkimme erilaisia vieraslajeja”, Gabriel kertoo.

Stefani pitää työskentelymaisemia upeina. ”Työnteosta voi harhaantua helposti, kun jää ihastelemaan maisemaa ja pohtimaan siinä näkyviä historian kerroksia.”

Kohtaamiset avartavat

Kolmikon mielestä parasta leirissä on ollut tutustuminen muihin nuoriin ja uusien asioiden kokeminen.

”Monikielinen ympäristö on saanut minut innostumaan eri kielistä, haluan opetella jatkossa enemmän kieliä, jotta voin oppia laajemmin eri kulttuureista. Olen myös varma, että tulen jatkossa osallistumaan vapaaehtoisleireihin.”

Gabriel kertoo maailmanperintökohteessa vietetyn ajan herättäneen ajatuksia maailmanperinnön merkityksestä. ”Saarilla työskenteleminen ja saarten historian kuuleminen on ollut hyvin kiinnostavaa ja herättänyt pohdintaa esimerkiksi siitä, minkälainen merkitys maailmanperintökohteella on kansalliselle identiteetille.”

”Mutta parasta on ollut ehdottomasti tämä yhteisö, jonka olemme täällä luoneet. Leiri on myös murtanut erilaisia stereotypioita eri kansallisuuksista. Jatkossa pystyn ikään kuin yhdistämään tietyt kasvot ja tietyn äänen tiettyyn maahan sen sijaan, että liittäisin kyseiseen maahan jonkin stereotypian.”

”Ennen esimerkiksi Gabrielin tapaamista ajattelin, että saksalaiset olisivat kylmiä tai äkäisiä, mutta olen huomannut, että olin täysin väärässä. Gabriel on hauska ja hyvin fiksu ihminen ja olemme saaneet nauraa paljon”, Jordi kertoo kompaten Gabrielin ajatuksia.

Stefani arvostaa leirillä saatua kokemusta tavata muita nuoria ja kohdata eri kulttuureita.

”Lähdin leirille oikeastaan aika spontaanisti. En ole juuri matkustanut tai käynyt Bulgarian ulkopuolella. On ollut hienoa tavata ihmisiä eri puolilta ja oppia muiden elämästä ja tavoista. Se, että lukee kirjoja tai katsoo elokuvia ei todellakaan riitä. Jotta voisi ymmärtää ja oppia eri kulttuureista, ihmisiä pitää tavata oikeasti”, hän summaa ja lisää:

”Luulen, että parin vuoden päästä olen unohtanut sen, mitä olemme täällä tehneet, mutta olen varma, että tulen muistamaan kaikki nämä kasvot ja hetket, joita olemme kokeneet yhdessä!”