”Mulla on varmaan aika erikoinen työnkuva arkkitehdiksi” – rakennuttaja-arkkitehtina Suomenlinnassa
Suomenlinnan hoitokunnan yksi keskeisistä tehtävistä on Suomenlinnan maailmanperintökohteen restaurointi. Hoitokunnan yksi yksiköistä on restaurointipalvelut, jonka tehtävän ytimessä on Suomenlinnassa jatkuvasti toteutettavien kunnostushankkeiden suunnittelu ja rakennuttaminen. Restaurointipalveluissa työskentelee laaja kirjo rakentamisen ja restauroinnin ammattilaisia.
Restaurointipalveluissa työskentelee myös arkkitehti Laura Runolinna. Toista vuotta hoitokunnassa työskentelevän rakennuttaja-arkkitehdin työnkuva on ollut monipuolinen.
”Mulla on varmaan aika erikoinen työnkuva arkkitehdiksi”, Laura naurahtaa.
”Työhön on kuulunut tavanomaistakin arkkitehdin työtä, kuten suunnittelua liittyen yleisten tilojen esteettömyyteen ja käyttöparannuksiin, sekä toisaalta rakennuttamista Suomenlinnan Upseerikerhon peruskorjaushankkeessa, mutta tämän vuoden aikana työnkuva on sinänsä monipuolistunut, kun olen osallistunut tiiviisti ilmastonmuutoksen vaikutuksia rakennetussa kulttuuriperinnössä tutkivaan tutkimushankkeeseen.”
Hoitokunnalla työskentelystä Laura nostaa esiin lämpöisen sekä poikkeuksellisen monialaisen työyhteisön.
Laura kuvattuna upseerikerhon kunnostetussa pääporrashuoneessa marraskuussa 2025
”Täällä on osaamista hyvin moneen asiaan, ja se on hieno, että kaikki eivät ole samasta puusta veistettyjä, vaan asiaan kuin asiaan saadaan helposti monta näkökulmaa. Monipuolisuus näkyy myös omassa työnkuvassa, kun olen osallistunut tutkimushankkeeseen tarjoten arkkitehdeille tyypillistä tietoutta korjausrakentamisesta, rakennusten ominaisuuksista sekä rakennusten suojelusta”, Laura kertoo.
Upseerikerhon peruskorjaus
Laura on toiminut rakennuttajana ja hankkeen vetäjänä Suomenlinnan upseerikerhon peruskorjauksen toisessa vaiheessa, joka päättyi vuoden 2025 kesän korvalla.
”Upseerikerhon peruskorjaus on ollut monitahoinen hanke, joka on rahoituksellisista syistä pilkottu kolmeen kokonaisuuteen. Ensimmäinen vaihe valmistui 2020, ja toinen vaihe sijoittui vuosille 2022–2025. Aloitettuani Suomenlinnassa, pääsin nopeasti mukaan tähän jo käynnissä olleeseen hankkeeseen”, Laura summaa.
Peruskorjauksen ensimmäisessä vaiheessa kunnostettiin muun muassa 1870-luvulta peräisin olevan upseerikerhon yläpohja- ja kattorakenteita, uusittiin peltikatto sekä kunnostettiin ylimmän kerroksen näyttävä juhlasali, johon rakennettiin myös poistumistie. Toinen vaihe keskittyi rakennuksen sisätiloihin, kuten ammattikeittiön uusimiseen ja pääporraskäytävän maalaustöihin ja kunnostamiseen. Kolmannessa rakennusvaiheessa suunnitteilla on kunnostaa toisen kerroksen kokoontumistila, rakennuksen märkätilat ja rakentaa uusi poistumistie.
Näyttävä pääporrashuone on ehostettu ja maalattu kalkkimaalein.
Upseerikerholla toimivan ravintolan ammattikeittiö on uusittu.
Upseerikerhon kattavassa korjaushankkeessa on työskennellyt laaja joukko eri alojen ammattilaisia.
”Suunnittelu- ja konservointikonsultointia olemme tilanneet talon ulkopuolelta. Pääporraskäytävän uudet, ympäristöön niin rakennusteknisesti kuin -historiallisesti paremmin sopivat värisävyt ja pintakäsittely-yhdistelmät konsultoimme konservoijan kanssa. Ammattikeittiön suunnitteli puolestaan ulkopuolinen toimija. Pääporraskäytävästä eri tiloihin vievien vanhojen ovien muuntaminen palo-oviksi on puolestaan ollut hoitokunnan puuseppien, Tomin ja Annan käsialaa. Ikkunoiden huoltomaalaustyöt on tehty yhteistyössä Suomenlinnan avovankilan kanssa, niin kuin niin monessa muussakin kohteessa Suomenlinnassa”, Laura luettelee.
”Ennen aloittamistani upseerikerholla olin ehtinyt tehdä hoitokunnalla muutamia pienempiä suunnittelutöitä, joten upseerikerho on ollut kattava perehdytys Suomenlinnan toimintatapoihin sekä eri toimijoiden ja hoitokunnan väliseen yhteistyöhön”, Laura naurahtaa.
Rahoituksen varmistuessa hankkeen kolmannen vaiheen on määrä käynnistyä suunnitelmien mukaisesti vuonna 2026.
Ilmastonmuutoksen vaikutusten tutkiminen rakennusperinnössä osana Kulttuuriperintö ja ilmastonmuutos -hanketta
Rakennuttaja-arkkitehdille ominaisempien tehtävien lisäksi Laura on osallistunut Euroopan unionin osarahoittamaan hankkeeseen, jonka tavoitteena on selvittää ilmastonmuutoksen vaikutusta rakennusperinnön säilymiseen.
”Hoitokunnan vetämässä hankkeessa on mukana niin Alvar Aalto -säätiö, Museovirasto kuin Oulun yliopistokin. Tarkoituksena on kehittää menetelmä ilmastonmuutoksen vaikutusten seuraamisesta erityyppisissä ja -ikäisissä, maantieteellisesti ja ilmastollisesti erilaisissa kohteissa sekä luoda teeman ympärille tiivis asiantuntijoiden verkosto”, Laura kertoo.
Hankkeessa seurataan toistakymmentä kohdetta ympäri Suomea, joissa tutkitaan miten muuttuvat sääolosuhteet vaikuttavat Rakennusten rakenteisiin, pintoihin sekä sisäilmaolosuhteisiin.
”Suomenlinnassa meillä on sekä rapattu että rappaamaton massiivitiilinen rakennus, joiden kehitystä seuraamme. Oulun yliopiston koostama väliraportti osoitti, että leudommat talvet ja runsaampi viistosateen määrä muuttaa kosteuden käyttäytymistä rakenteissa ja tihentää esimerkiksi julkisivun huoltovälin tarvetta. Ne johtavat myös siihen, että rakennukset ja muurit eivät kuivu enää entiseen tapaan pakkasten aikana ja näin ollen kosteat puiset rakenteet ovat otollisempia kasvualustoja erilaisille lahottajille”, Laura sanoo ja jatkaa:
”Vastapainona paahtavammat kesät vaikuttavat rakennusten sisäilmaan ja asumismukavuuteen.”
Suomenlinnassa on tutkittu myös suolarapautumisen merkitystä rakennuksiin ja muureihin. Meren ja historian ympäröimissä Suomenlinnan kohdetaloissa suolarapautumista on havaittu.
”Kohdetalot sijaitsevat erilaisissa paikoissa ja mikroilmastoissa. Rapattu kohdetalo sijaitsee avoimella paikalla, johon merituuli painaa sateita ja tyrskyjä. Tiilipintainen kohdetalo on tämän suhteen suojaisemmalla paikalla, mutta 1900-luvun alussa talossa syttynyt tulipalo sammutettiin suolaisella merivedellä, mikä puolestaan on mahdollisesti jättänyt suoloja rakenteisiin”, Laura kuvailee.
Erilaisten olosuhteiden muutosten luomien välittömien vaikutusten lisäksi hankkeen tavoitteena on myös lisätä tietoutta sekä luoda tutkimustietoa tulevaisuuden muutosten vaikutuksista ja siitä, miten niihin tulee varautua.
”Tämän lisäksi hankkeen tuottama tieto herättää parhaimmillaan julkista keskustelua ja pohdintaa kulttuuriperinnön suojelusta ja arvoista. Siitä, mitä halutaan vaalia ja millä hinnalla”, Laura pohtii.
Vastaavat teemat ovat Lauran työn keskiössä hoitokunnalla.
”On ollut arvokasta päästä tekemään sellaista työtä, joka vastaa omaa koulutusta ja peilaa omia arvoja. Täällä on hienoa, että restaurointiperiaatteena on se, että kohteisiin kajotaan mieluummin harkiten, kuin liikaa kerralla ja esimerkiksi materiaalien valinnassa otetaan huomioon laajempi historiallinen konteksti”, Laura toteaa.
Kuvat ja teksti: Jaakko Koljonen/SLHK
