Maisemansuunnittelu ja Suomenlinnan maiseman historialliset kerrostumat
Suomenlinnalle on ominaista kaikkialla läsnä oleva historiallinen kerroksellisuus. Suomenlinnan rakennettu ympäristö puolustuslaitteineen ja rakennuksineen heijastelee merilinnoituksen historiaa ja sen aikakausia osana eri valtakuntien puolustusta. Historialliset kerrostumat ovat myös keskeinen osa Suomenlinnan maisemaa ja sen kasvillisuutta.
Suomenlinnan maisemasta pitävät huolta maastossa työskentelevien Suomenlinnan hoitokunnan puutarhureiden lisäksi myös hoitokunnalla työskentelevät maisema-asiantuntija Iina Johansson, maisemanhoidon työnjohtaja Asko Jääskeläinen sekä rakennuttaja-arkkitehti Pia Kurki.
Toistensa ammattitaitoon nojautuvissa työnkuvissaan kolmikon tehtävänä on Suomenlinnan arvokkaan kulttuurimaisemakokonaisuuden vaaliminen.
Hoitokunnan kunnossapitopalveluissa maisemanhoidon työnjohtajana Asko vastaa maisemanhoidon ja -kunnostuksen toteuttamisesta yhdessä puutarhureista ja arboristeista koostuvan tiiminsä kanssa. Tehtävänä on hoitaa Suomenlinnan arvokasta linnoitusmaisemaa kokonaisuutena ja huolehtia sen historiallisista puistoista, pihoista ja aukioista sekä linnoitusrakenteista.
Iina, Pia ja Asko tulossa katselmukselta Länsi-Mustasaarelta. Hoitokuntalaiset liikkuvat linnoituksessa usein pyörillä.
”Maiseman hoito vaatii eri vuodenaikoina erilaisia toimia. Keväisin on paljon töitä, kun maisema laitetaan kesäkuntoon talven jäljiltä. Paikkoja siistitään sekä korjaillaan ja muun muassa kevät- ja kesäkukkia istutetaan ja jos mahdollisuus on, niin valleja kulotetaan. Kesä on kiireistä aikaa, kun paikat pidetään siisteinä ja turvallisina, nurmikoita leikataan, käytäviä kantataan ja arvokkaita vanhoja puita hoidetaan. Loppukesästä suuri työ on Suomenlinnan arvokkaiden niittyalueiden niitot. Talvisin hoidamme muun muassa lumityöt ja liukkauden torjunnan ja jos pakkasta riittää, niin jäädytämme luistelukentän”, Asko tiivistää.
Suomen valtio omistaa Suomenlinnan maa-alan kokonaisuudessaan lukuun ottamatta Kirkkokumpua. Helsingin kaupungin ja valtion kesken on solmittu kustannus- ja vastuujakosopimus Suomenlinnan ylläpidosta. Osa kulkuväylistä, ranta-alueista sekä historiallisista puistoista on edellä mainitun sopimuksen nojalla Helsingin kaupungin vastuualueita.
”Pidämme huolta niin asukkaille kuin kävijöille olennaisista asioista ja turvallisuudesta sekä tietenkin ylläpidämme Suomenlinnan ydintä eli linnoitusrakenteita. Näitä töitä suunnittelemme yhdessä muun muassa puutarhureiden sekä restaurointipalveluissa työskentelevien Iinan ja Pian kanssa”, Asko kuvailee.
Pia puolestaan rakennuttaa erilaisia hoitokunnan omia maiseman kunnostus- ja restaurointihankkeita. Pia myös toimii hoitokunnan yhteyshenkilönä ja maanomistajan edustajana monissa Helsingin kaupungin vastuulla olevissa Suomenlinnan maiseman restaurointihankkeissa.
”Siinä työparistani Iinasta on korvaamaton apu, sillä voimme yhdessä pohtia mitä pitää huomioida milläkin alueella”, Pia pohtii.
Iina ja Pia katselmoimassa Länsi-Mustasaaren vallien eroosiokorjauksia.
Iinan työpalettiin kuuluu laajasti tehtäviä Suomenlinnan ympäristöön ja maisemaan liittyen.
”Keskeisin työtehtäväni on Suomenlinnan maisemanhoidon suunnittelu eli sen suunnittelu, mitä Askon tiimi maisemassa toteuttaa. Olemme tehneet myös kymmenisen vuotta oppilaitosyhteistyötä tarjoten puutarhuriopiskelijoille Erityisviheralueiden kunnossapito -opintojaksoa, jossa opiskelijat suorittavat ensin laatimani muutaman opintoviikon mittaisen verkkokurssin Suomenlinnan maiseman ja kasvillisuuden historiasta ja nykytilasta. Opintoihin sisältyvän työssäoppimisharjoittelun opiskelijat tekevät Askon ja puutarhurimme Jaakon johdolla. Näiden lisäksi teen tiivistä yhteistyötä muun muassa isännöinnin kanssa liittyen erilaisiin vuokra- ja käyttöoikeussopimuksiin sekä ympäristö- ja jätelainsäädännön noudattamiseen”, Iina summaa.
Maisemansuunnittelun suuntaviivat
Suomenlinna on monella tapaa suojeltu kohde ja sen arvo tunnistetaan niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.
”Sen lisäksi, että Suomenlinna on maailmanperintöluettelossa, Suomenlinna maisemineen on suojeltu laajasti asemakaavassa, ja se on inventoitu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi sekä arvokkaaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Suomenlinna on myös suojeltu muinaismuistolain sekä rakennusperinnön suojelusta annetun lain nojalla. Tämä vaikuttaa vahvasti meidän toimiimme”, Pia kertoo.
”Mitään maisemaan liittyviä ratkaisuja ei siten voida tehdä intuitiivisesti sen pohjalta, että meistä nyt tuntuu siltä, vaan toimien tulee aina perustua selvityksiin ja tietoon”, Iina täydentää.
Arvokkaan lähtökohdan maiseman kunnostuksen ja hoidon suunnitteluun luo arkkitehti Vilhelm Helanderin työryhmineen 1970- ja 1980-luvuilla tekemä Suomenlinnan maiseman kunnostussuunnitelma, joka tarjoaa perinpohjaisen katsauksen Suomenlinnan maisemaan.
Asko nostaa myös esiin linnoitusmaiseman säilyttämisen ja kulutuksen välisen suhteen:
Olemme maailmanperintökohde ja tehtävänämme on kunnossapidon lisäksi esitellä kohdetta ja mahdollistaa kaikille turvallinen vierailu, tinkimättä kuitenkaan linnoitusympäristön autenttisuudesta.
Tasapainoilu historian ja nykyisyyden välillä heijastuu koko kolmikon työnkuvaan.
”Kun suunnittelemme maisemahankkeita, niin meidän tulee kunkin alueen kohdalla miettiä, että mikä on sen vaalittava ominaispiirre. Onko se jokin tietty kasvi tai pensasrivistö, maisemanmuoto vai rakennus? Tarkoituksena ei ole palauttaa linnoitusta jonkin tietyn aikakauden asuun, vaan tunnistaa ja suojella historian synnyttämiä kerroksia”, Pia avaa.
Maisemanhoidon työnjohtaja Asko vierailemassa Kirkkopuiston työmaalla Iso Mustasaarella
”Tänne on esimerkiksi tarkoituksellisesti tuotu 1950– ja 1960 -luvuilla jättipalsamia koristekasviksi aikansa trendien mukaisesti. Sittemmin kasvi on luokiteltu EU-tasolla haitalliseksi vieraslajiksi ja se täytyy hävittää. Tämä on hyvä esimerkki työllemme ominaisesta tasapainoilusta. Samanaikaisesti, kun suojelemme paikallisia kasveja haitallisilta vieraslajeilta, voimme menettää myös palan saaren historiaa”, Iina jatkaa.
Kasvillisuus ja vyöhykkeet
”Suomenlinnan maisema on ihmisen muovaamaa ja kaikessa näkyy ihmisen käden jälki. Ne Susiluodot, joille linnoituksen perustaja Augustin Ehrensvärd 1700-luvun alkupuoliskolla joukkoineen saapui, olivat jotain aivan muuta kuin mitä Suomenlinna nykypäivänä on. Jokainen sukupolvi on jättänyt linnoitukseen kättensä jäljen”, Iina pohtii.
Esimerkiksi Helsingin kaupungin tekemät selvitykset lähialueen luontotyypeistä asettavat Suomenlinnan osaksi laajempaa kokonaisuutta, ja tuovat esiin eri alueiden ainutlaatuisuutta.
Helanderin ja kumppaneiden tekemästä kunnostussuunnitelmasta nousevat linjaukset Suomenlinnan maisemavyöhykkeiden osalta ovat yhä olennaisia. Maisema jaetaan vyöhykkeisiin, kuten luonnonrantoihin, puistoihin ja luonnonmukaisena hoidettaviin alueisiin.
Suurten puuvartisten kasvien lisäksi myös pienet ruohovartiset kasvit ovat arvokas osa maisemaa ja ne kertovat kiinnostavaa tarinaa linnoituksen historiasta ja vaiheista.
”Suomenlinnassa on lukuisia erityyppisiä alueita, joissa viihtyvät erilaiset kasvit. Suurten puuvartisten kasvien lisäksi myös pienet ruohovartiset kasvit ovat arvokas osa maisemaa ja ne kertovat kiinnostavaa tarinaa linnoituksen historiasta ja vaiheista”, Iina kertoo.
Vuosisatojen historia näkyy Suomenlinnan maisemassa, Susisaaressa vanhan ruutivaraston päälle on kasvanut vuosikausien aikana puu.
”Kasvien lisäksi vyöhykkeet muodostavat omat biotooppinsa, joihin kuuluvat tietyt eläimet ja hyönteiset. Tietyillä alueilla tavataan vaikkapa lepakoita tai rupikonnia, toisilla tiettyjä hyönteisiä”, Asko kertoo.
”Ja näillä kaikilla on keskeinen rooli luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisessä, mikä on puolestaan korostunut laajemmin yhteiskunnassa lähivuosien aikana luonto- ja lajikadon vauhdittumisen myötä”, Pia huomauttaa.
Onnistunut maisemanhoito on jatkuvaa havainnointia, sillä työtä tehdään elävän materian parissa.
”1900-luvun aikana Suomenlinnassa tehtiin kolme kasvi-inventointia, jotka ovat tärkeitä vertailukohtia nykypäivän tilanteeseen. Hoitotöiden dokumentointi sekä maiseman ja kasvillisuuden muutosten havainnointi on keskeistä, sillä vuodet eivät ole keskenään samankaltaisia, vaan esimerkiksi vaihtelevat sääolot vaikuttavat pitkänkin ajan päähän. Sääolosuhteista riippuen maaperän siemenpankista saattaakin tulla esiin kasvi, jota emme ole tavanneet vuosikausiin. Yllätyksellisyys on tämän työn suola”, Iina kertoo.
”Ehdottoman tärkeää työmme toteutumisessa on asiantuntevat puutarhurit ja arboristit, jotka tuntevat alueen ja kasvit sekä eri vuodenaikoina vaadittavat toimenpiteet tarkasti. Se on työmme perusta”, kaikki kolme painottavat.
Maisemanhoidon ja -kunnostuksen suunnittelun lähitulevaisuus on työntäyteinen ja tietyt globaalit kehitykset voivat vaikuttaa yllättävälläkin tavalla Suomenlinnan maiseman muodostaviin elementteihin.
Kolmikko tähdentää, että tulevaisuuden menestymisen taustalla on maisematyöntekijöiden ammattitaidon ylläpito ja muuttuvaan toimintaympäristöön sopeutuminen.
”Tärkeää on tehdä rauhallisia ja harkittuja päätöksiä, kerätä uutta tietoa eikä lähteä hötkyilemään. On kaunis ajatus, että tämä vanha linnoitussaari, joka on ennen puolustanut eri valtakuntia, puolustaakin nykyään muuriensa sisään kätkeytyvää elämää kaikissa muodoissaan”, he summaavat.
Kuvat ja teksti: Jaakko Koljonen/SLHK
