Ruotsalainen kausi
Ruotsi menetti suurvalta-asemansa ja merkittävimmät itäiset linnoituksensa 1700-luvun alkupuoliskolla sodissa Venäjän kanssa. Suomen puolustuksen parantaminen katsottiin välttämättömäksi. Vuoden 1747 valtiopäivillä syntyi päätös rakentaa keskuslinnoitus laivastotukikohtineen Helsinkiin ja rajalinnoitus Loviisan edustalle Degerbyhyn.
Linnoitustyöt alkoivat seuraavana vuonna Helsingin edustalla sijaitsevilla Susiluodoilla, joille nykyinen Suomenlinna rakentui. Merilinnoituksen rakentaminen Helsingin edustan saarille 1700-luvun puolivälissä oli Ruotsin valtion mittavin rakennushanke. Vuonna 1750 se sai nimekseen Sveaborg, joka suomeksi kääntyi Viaporiksi. Linnoitukseen ryhdyttiin rakentamaan kuivatelakkaa, jossa rakennettiin saaristolaivaston sotalaivoja.
Suunnitelma ei toteudu
Laajaa linnoitussuunnitelmaa oli supistettava jo muutama vuosi rakennustyön alkamisesta ja resurssit keskitettiin merilinnoituksen rakentamiseen. Viaporin linnoitustöiden aktiivinen vaihe päättyi reilun neljänkymmenen vuoden päästä alkamisestaan.
Linnoitus ei koskaan täysin valmistunut, vaikka ensimmäisten suunnitelmien mukaan töiden piti olla ohi neljässä vuodessa. Pommerin sota (1756–1763) keskeytti linnoituksen rakentamisen, mutta sota ei ulottunut Viaporiin 1700-luvun aikana. Merilinnoitus kylläkin toimi ansiokkaasti laivastotukikohtana Kustaa III:n sodassa (1788–1790), mutta varsinaisia taisteluita sen alueella ei käyty.
1808 antautuminen
Vuonna 1808 Viapori joutui Suomen sodassa venäläisten piirittämäksi. Vähäisten taisteluiden jälkeen linnoituksen komendantti C. O. Cronstedt päätti antautua, mutta antautumisen syyt jäivät ikuiseksi mysteeriksi.
Antautunut merilinnoitus siirtyi venäläisten haltuun, ja Viaporissa alkoi uusi aikakausi.
