Lonna

Lonnan saari oli vielä Ruotsin vallan aikana Helsingin kaupungin omistuksessa. Viaporin historiassa Lonna esiintyy vuoden 1808 Suomen sodan piirityksen yhteydessä. Saarella käytiin neuvotteluja linnoituksen antautumisesta kahteenkin otteeseen, jonka vuoksi siitä käytettiin venäläisajalla nimitystä Peregovornyin saari eli neuvottelusaari.

Neuvottelut käytiin saarta vuokranneen leskirouvan talossa. Vuosilukua vailla olevan piirustuksen mukaan rakennukseen liittyi tuulimylly sekä puutarha huvimajoineen. Suomenlinnan merilinnoitus antautui 3.5.1808, ja venäläiset saivat haltuunsa koko Viaporin tukikohdan laivastoineen. Myöhemmissä piirustuksissa saaren nimenä on joko Lonno tai Dogovornyin saari eli sopimussaari.

Ruutia ja ammuksia

Lonnan saari oli kaupungin omistuksessa, ja se lunastettiin armeijan käyttöön keisarillisella päätöksellä 1817. Saarelle perustettiin 1830-luvulla ruudin käsittely- ja varasto­paikka. Lonnan länsiosaan rakennettiin kaksi pitkää puista ruutivarastoa, ja niiden väliin rakennettiin pieni rakennus ruudin punnituslaitetta varten. Rakennukset ympäröitiin kiviaidalla.

Saaren etelärannalle, laiturin edustalle rakennettiin lisäksi vuonna 1838 lauta­rakenteinen varasto tykistön ammuksia varten ja sen itäpuolelle puinen, doorilaisin pylväin varustettu vartio­rakennus sekä palokalustovaja. 1860-luvulla kunnostus­töiden yhteydessä uusiin ja vanhoihin rakennuksiin asennettiin ukkosen­johdattimet.

Merimiinoja

Vuonna 1880 Lonnasta päätettiin tehdä merimiinojen kokoamis- ja säilytys­paikka. Viaporia ympäröivillä vesillä oli käytetty merimiinoja jo vuonna 1854 Krimin sodan aikana. Kenraali­kuvernööri Berg oli tilannut ne Pietarista estääkseen englantilais-ranskalaisen laivaston pääsyn tukikohdan edustalle.

Puisten ruuti­varastojen ja tykistö­makasiinin tilalle rakennettiin nykyiset tiiliset varastot galvanoituja merimiinoja varten sekä niiden väliin rakennus miinatöitä varten. Miina­varastot ympäröitiin kivimuurilla, jonka päälle rakennettiin puinen vartiotaso.

Miinasaarella oli myös laboratorio­rakennus, merimiinojen kokoamis­rakennus ja merikaapelivarasto. Etelä- ja pohjoislaiturit varustettiin nosturein, joilla miinat siirrettiin kuljetus­kärryihin, joita liikutettiin varaston ja laiturin välille rakennettuja kiskoja pitkin. Katulyhdyt saari sai 1900-luvun alkupuolella.

Suomalaisen varuskunnan aikana 1920-luvun alusta saaren miinavarastosta vastasi Kaarlo Hällström, miinavaraston hoitaja, kunnes miinat siirrettiin Melkin saarelle vuonna 1933. Miinojen sijaan Lonnassa varastoitiin nyt miinojen raivaukseen käytettävää kalustoa. Kalusto­aseman hoitaja Mikko Hotti työskenteli ja asui perheineen saarella 1930-luvun alusta 1950-luvulle asti.

Magneettisuuden­poisto­asema

Jatkosodan aikana vuonna 1943 tarvittiin Suomen vesillä käytettyjen heräte­miinojen vuoksi toimenpiteitä, joilla estää miinojen aktivoituminen. Merimiina saa sysäyksen laukeamiseen laivanrungon magneettisuudesta, ja Lonnaan rakennettiin järjestelmä, jolla magneettisuus saadaan poistettua.

Saksalaiset rakensivat aseman jatkosodan aikana, ja se aloitti toimintansa Lonnassa vuonna 1944. Kaikki satamasta lähtevät teräs­runkoiset alukset demagnetoitiin Lonnan ja Suomenlinnan välisellä vesialueella. Vilkkaimpina aikoina 40-luvun lopulla laitos poisti magneettisuutta yli tuhannesta aluksesta vuosittain.

Demagnetisointi­asemaan kuului merenpohjaan laskettujen kaapeleiden muodostamat kaksi magneettisuuden mittauskenttää ja yksi magneettisuuden poistokenttä. Kaapeleiden toimintaa ohjattiin laitteisto­pöydästä. Tarvittava sähkö saatiin viereiseen rakennukseen sijoitetusta kahdesta dieselkoneesta. Toimituksen aikana alukset ajoivat kierroksen tai useampia Lonnan ympäri. Demagnetisointia tarvittiin aina 1960-luvun loppuun, jolloin meri­miinojen raivaustyö oli pääosin päättynyt.

Suomenlinnan hoito­kunnan hallintaan

Saari siirrettiin Puolustus­voimilta Suomenlinnan hoitokunnan hallintaan vuonna 1999, minkä jälkeen aloitettiin pikkuhiljaa restaurointityöt, mm. infra­struktuurin rakentaminen, pilaantuneiden maiden vaihtaminen ja muurin sekä saaren rakennusten kunnostaminen.

Vuonna 2012 Suomenlinnan hoitokunta alkoi etsiä saarelle toimijaa, joka avaisi saaren kaiken kansan käyttöön. Tavoitteena oli löytää toimija, joka käyttäisi saaren historiallisia rakennuksia ja tarjoaisi yleisölle avoimia matkailu-, kokous- ja kulttuuripalveluita.

Lonnan hyväntuulen­keidas Oy:ksi ryhmittynyt yhteenliittymä teki 2013 saaren vuokraamisesta esisopimuksen, ja keväällä 2014 he avasivat ensimmäisen osan saaresta yleisölle. Siirry lukemaan saaren palveluista Lonnan verkkosivuille.

Suomenlinnan hoitokunta on jatkanut restaurointitöitä vaiheittain, ja saarta on avattu sitä mukaa, kun työt ovat edenneet. Kaikki rakennusten ja maaston työt saadaan valmiiksi vuoden 2018 aikana.