VENÄLÄINEN VIAPORI
Aleksanteri Nevskin kirkko
Viaporin kreikkalaiskatoliset jumalanpalvelukset pidettiin väliaikaisissa tiloissa yli 40 vuoden ajan, kunnes monien vaiheiden jälkeen valmistui vuonna 1854 Aleksanteri Nevskin mukaan pyhitetty komea viisikupolinen kirkkorakennus. Sitä kutsuttiin aikansa kauneimmaksi kreikkalaiskatoliseksi kirkoksi Suomessa. Venäläisten varuskuntien kirkkojen arkkitehtuuri edusti venäläisiä kulttuuriarvoja. Samalla kirkollinen elämä juhlineen oli tärkeä osa venäläistä sotilaskulttuuria.
Kreikkalaiskatolinen (ortodoksinen) kirkollinen toiminta alkoi Viaporin linnoituksessa elokuussa 1808, vajaa neljä kuukautta Viaporin valtauksesta. Pian saatiin oikeus järjestää jumalanpalveluksia, mutta pysyvää kirkkotilaa ei ollut. Kirkkoa varten löytyi sopiva tila Kruunulinna Ehrensvärdin itäisestä siipirakennuksesta. Tämä suuri rakennus oli Ruotsin vallan ajalla valmistunut laivaston materiaalivarastoksi. Rakennuksen läntiseen puolikkaaseen perustettiin 1810 väliaikainen kenttäkirkko, joka pyhitettiin Aleksanteri Nevskille. Väliaikainen kenttäkirkko toimi tällä paikalla aina vuoteen 1854, uuden kirkon valmistumiseen saakka.
Pietarin Taideakatemian arkkitehtuurin professori Konstantin Thon laati Viaporin ortodoksikirkkoa varten piirustukset jo vuonna 1838, mutta se rakennettiin vasta vuosina 1849–1854 arkkitehti Ivan Varnekin johdolla. Tavallisesti kirkot rakennettiin itä–länsisuuntaisiksi, mutta Viaporin kirkko sijoitettiin koillis–lounaissuuntaisesti, jotta se asettuisi Kruunulinna Ehrensvärdin kanssa samalle akselille. Insinöörikomennuskunta esitti toistuvasti 1820-luvulta lähtien puurakennusten siirtämistä pois uuden kirkon tieltä, mutta ne olivat yhä paikallaan, kun kirkon rakennustyöt alkoivat keväällä 1849. Kirkko ja kirkkopuisto veivät suuren osan purettavien talojen alueesta, jolla tuolloin sijaitsi myös kauppias Sinebrychoffin kapakka.
Aleksanterin Nevskin kirkko valmistui vuonna 1854. Kuva: MV
Kirkkoa ympäröivä aita pystytettiin vuonna 1872. Kuva: MV
Bysanttilais-venäläistä tyyliä
Siinä missä 1800-luvun venäläinen sotilasarkkitehtuuri yleensä muistutti yleiseurooppalaista arkkitehtuuria, varuskuntakirkoissa näkyivät vahvasti venäläisyys ja ortodoksisen arkkitehtuurin leima. Viaporin kirkko oli tyyliltään bysanttilais-venäläinen. Tyyliin kuului sipulikupoleiden lisäksi runsaasti pyörökaaria ja koristelua. Venäläisen kirkonrakennusperinteen mukaisesti kirkko rakennettiin korkealle kivisokkelille ja katolle tehtiin keskustorni, jota kehysti neljä pienempää tornia, joissa oli muhkeat sipulikupolit.
Ortodoksisen kirkon symboliikan ja liturgisten vaatimusten mukaisesti kirkossa oli eteinen, temppeli ja alttari. Kuutiomainen temppeliosa oli pohjamuodoltaan neliö, ja siitä ulkoni koillisessa kaareva alttariosa ja lounaassa eteinen. Sisätilaa hallitsi neljä suurta pilaria, jotka kannattivat keskikupolia. Tämänkaltaisten kirkkojen esikuvat löytyvät keskiajan Venäjältä. Niiden arkkitehtuuria muunneltiin 1800-luvun venäläis-bysanttilaisissa kirkoissa.
Belgialaissyntyiseltä taidemaalari Vitali de Gronckelilta tilattiin 23 maalausta ikonostaasiin. Loput ikonit maalasivat Pietarin taideakatemian oppilaat. Sisältä vaalea kirkko oli ulkopuolelta alun perin vaaleanharmaa ja sittemmin hiekanruskea. Katto oli kuparia. Kupoleiden kullatut ristit valmistettiin Pietarissa. Armeijan varoilla hankittiin Pietarista sakraaliesineitä, lampukoita, lattiakynttelikköjä, ikoneita ja kirkkotekstiilejä. Armeijan upseerit ja varakkaat kauppiaat tekivät kirkolle huomattavia lahjoituksia, kuten suuri kattokruunu ja kirkonkellot, unohtamatta seurakuntalaisten lahjoittamaa esineistöä. Merkittävin lahjoitus oli 1885 saatu Moskovan pyhien metropoliittojen Pietarin, Johanneksen ja Filipin reliikit.
Kirkkoa ympäröivä aita tehtiin 1872 lahjoitusvaroin Ruotsin vallan aikaisista tykinpiipuista ja vanhoista Viaporin salmien sulkuketjuista. Kirkon sisäänkäyntien kohdalla olevien porttien luona oleviin tykinpiippuihin kiinnitettiin kullatut kotkat, kun muut tykit koristettiin valurautaisilla kullatuilla risteillä. Aitarakennelmaan liittyi olennaisena osana vuosina 1888–1889 rakennettu sipulikupolinen kellotapuli. Aleksanteri Nevskin kirkko korotettiin tuomiokirkon eli katedraalin asemaan 18.5.1891.
Aleksanterin Nevskin kirkon ikonostaasi. Kuva: MV
360-panoraamakuva kirkosta
Teksti: Netta Böök ja Maija-Liisa Tuomi
Venäläinen Viapori -verkkonäyttely
on osa Suomen
100-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa.