Korkeakouluharjoittelussa Suomenlinnan hoitokunnassa – Maisema-arkkitehtiopiskelija Venla
Aalto-yliopistossa maisema-arkkitehtuuria opiskeleva maisterivaiheen opiskelija Venla työskenteli korkeakouluharjoittelijana Suomenlinnan hoitokunnassa kesällä 2025. Kiinnostus kulttuurihistoriallisesti merkittäviin ja historiallisiin ympäristöihin syntyi opintojen myötä.
”Maisema-arkkitehtuurin opiskelu tarjoaa paljon mahdollisuuksia kulttuurimaisemiin liittyen. Kävin professorimme Ranja Hautamäen pitämän supermielenkiintoisen Kulttuurihistorialliset maisemat -kurssin ja innostuin teemasta”, Venla hehkuttaa.
Historiallisiin ympäristöihin liittyy useita mielenkiintoisia jännitteitä ja kysymyksiä, jotka veivät mukanaan.
”Kulttuurimaisemien säilyttämisessä hyvin keskeistä on jatkuva tasapainottelu historiallisen maiseman ja nykykulttuurin välillä tai esimerkiksi se minkälaisia materiaaleja ja metodeja saadaan hyödyntää, jotta maiseman säilytys onnistuu. Kiinnostavaa on myös se, milloin maisema muuttuu historialliseksi”, hän pohtii.
Venla taustallaan Suomenlinnan maiseman kaksi keskeistä elementtiä, bastionit ja hiekkavallit
Suomenlinna tarjosi työlle Venlan mukaan hyvät puitteet:
Saariryhmä luo suhteellisen pienen ja rajatun kokonaisuuden, jossa työskennellä. Hoitokunta on ollut myös hyvä paikka saada suoranaista tutkintoon liittyvää työkokemusta esimerkiksi suunnittelusta ja projektinhallinnasta, Venla summaa.
Harjoittelu keskittyi kolmeen suurempaan kokonaisuuteen, koko saariryhmän kattavan eroosiokartoituksen tekemiseen, Länsi-Mustasaaren leikkipuiston uudelleensuunnitteluun sekä elokuussa pidettyyn asukasillan koordinointiin yhdessä hoitokuntalaisten kanssa.
”Eroosiokartoituksessa on kyse siitä, että kartoitan esimerkiksi polkuja, joita ei ole rakennettu, vaan ne ovat syntyneet esimerkiksi kulutuksen myötä. Käytännössä olen kulkenut Suomenlinnan halki kartta kädessä metri metriltä ja merkannut löytyneet eroosiopolut karttaan.”
Venla tekemässä eroosiokartoitusta Kustaanmiekalla
Venla toteaa, että eroosiopolut eivät sinänsä ole itsessään paha asia, mutta tietyillä herkillä alueilla, kuten merihiekasta rakennetuilla Kustaanmiekan valleilla, liiallinen eroosio voi vähitellen johtaa jopa vallirakenteiden rikkoutumiseen.
”Hiekasta rakennettuja valleja pitää kasassa parinkymmenen sentin kasvillisuuskerros juurineen, ja kasvillisuuden kuluessa liikaa on myös vaarana, että koko valli sortuu.”
Työskentely Suomenlinnassa on opettanut niin käytännön kuin abstraktimman tason taitoja.
”Toisaalta olen oppinut paljon esimerkiksi työmaiden perussuunnittelusta ja koordinoinnista urakoitsijoiden suuntaan, yleisesti viraston toimintatavoista ja projektiviestinnän tärkeydestä sekä siitä, minkälainen prosessi on siinä, että jokin ajatus kulkeutuu monien mutkien kautta suunnittelupöydältä maisemaan. Toisaalta olen oppinut esimerkiksi, miten noppakiviä asennetaan”, Venla naurahtaa.
Harjoittelun parasta antia on ollut työn käytännönläheisyys sekä saadut vastaukset yliopistokursseilla heränneisiin maisema-arkkitehtuurin ikuisuuskysymyksiin:
Kaikkien näiden kurssitöiden jälkeen on ollut hienoa tehdä töitä, jotka oikeasti toteutetaan, eikä ajatukset ja visiot jää vain paperille, vaan työ realisoituu tuonne ulos. On ollut myös hyvin antoisaa oppia maiseman säilytyksen ja käytön välisen tasapainoilun problematiikasta käytännön kautta.
