LANGUAGE

VENÄLÄINEN VIAPORI

Rakennustekniikan uudet tavoitteet

 

Sotatekniikan ja erityisesti pommien kehitys vaikutti Viaporin linnoituksen rakentamiseen Krimin sodan jälkeen – rakennuksilta edellytettiin pomminkestävyyttä. Tavoitteena oli myös aiempaa tehokkaampi ja taloudellisempi rakennustapa. Ruotsalaiskaudella käytettyjen punatiilen, luonnonkiven ja puun rinnalle käyttöön otettiin sementti, betoni, rautarakenteet, pelti ja asfaltti.

 

Avaruutta, säästöä ja pomminkestävyyttä

 

Niin kauan kun tiilirakennusten välipohjien tueksi piti muurata tiiliset holvit, kasarmien rakentaminen oli hidasta ja tiilimenekki suurta. Teräsrakenteita käyttämällä rakentaminen nopeutui. 1800-luvun loppua kohden käyttöön tuli rakenne, jossa välipohja tehtiin teräspalkkien päälle. Ikkuna-aukot voitiin tukea holvikaaren sijasta teräsvahvisteisella betonipalkilla. Uusien rakenneratkaisujen ansiosta ikkunoista voitiin tehdä suuremmat ja välipohjista ohuemmat. Tiilijulkisivut jätettiin kustannusten karsimiseksi rappaamatta, kuten esimerkiksi nykyisen Sotamuseon maneesirakennuksessa. Sen kattotuolirakenne tuettiin raudalla niin, että Maneesi jäi vapaaksi pilareista ja avarassa salissa voitiin harjoitella sotamanööverejä esteettömästi. Myös venevajoissa käytettiin uudenlaista uudenlaista rakentamistapaa. Rakentaminen kävi nopeasti ja edullisesti, kun puurunko peitettiin aaltopellillä.

Arkkitehti Greifon suunnitteli maneesin vuonna 1878. Kuva: SLHK

Kuumailmauuneja ja höyrysauna

 

Venäläisaikana Viaporissa kokeiltiin myös uusia lämmitysratkaisuja. Kasarmirakennukset lämmitettiin yleensä tiilestä muuratuilla, peltikuorisilla pönttöuuneilla. Vuosina 1849–1854 rakennettu kirkko varustettiin uudenaikaisella lämmitysjärjestelmällä: kellariin rakennettiin neljä kuumailmauunia, joiden lämmittämä ilma johdettiin kanavia pitkin kirkkosaliin. Haittapuolena oli, että saliin tuleva ilma oli usein nokista. Merisotasairaalan vuonna 1904 valmistunut pesula- ja saunarakennus varustettiin modernilla höyrykiertoisella keskuslämmitysjärjestelmällä.

Vuosina 1846-51 valmistui kahdeksan puista venevajaa, joista nykyään on jäljellä enää kaksi. Kuva: SLHK

Teksti: Netta Böök

Venäläinen Viapori -verkkonäyttely

on osa Suomen

100-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa.